Näitä viimeisiä päiviä...

Nythän tämä vasta jännää onkin, kun ei tuu enää toista sunnuntaita Maltalla. Viikon päästä tämä tyttö on Lontoossa! Vaan jihuuuujejeeee, mun viimeinenkin tuskainen esseeni on viimein valmis! Oli siinä sanojen keksimistä, voisi kutsua luovaksi kirjoittamiseksi ennemmin kun tieteelliseksi tekstiksi.Vaan voi kun on ihanaa, melkonen liibalaabahan siitä tosiaan OIKEASTI tuli, mutta jospa sillä nyt läpi kurssin pääsisi. Korkeat on tavoitteet, on on, muulla väliä oo kuin sillä, että opintopisteet rapsahtaa!

Keskiviikkona laitoin 6kg vaatetta ja kirjoja postipaketilla Suomeen! Siellä postissa oli ihan älyttömän ystävällinen palvelu ja se postimies kertoi mulle kaikki asiat tosi huolella ja vastasi mun kysymyksiin. Sain jopa sellaisen numeron, jonka avulla voin seurata pakettini matkaa Suomeen. Joten eiköhän sen pitäisi perille tulla! Ainut mikä jäi harmittaa vähän on se, et oisin voinu laittaa siihen laatikkoon enemmänki tavaraa ku se oli niin iso, ja silti ois tullu paketti halvemmaksi kuin se Ryanairin lisälaukku. Vaan ehkä minä nyt selviän sinne Lontooseen asti, koska sen jälkeen ei pitäisi olla ongelmaa kilojen kanssa.

Torstaina käytiin Tildan, Sannan ja Eevan kanssa St Peter’s Poolilla, jossa en vielä aiemmin ollut käynyt. Enkä ois sinne kyllä omin avuin osannutkaan, mutta harmi sinänsä, koska sinne ois pitäny ehdottomasti Roopen kanssa mennä. Se on sellainen paikka, missä voi eri kallionkorkeuksilta hyppiä mereen. Minäkin jopa uskalsin hypätä merreen, eikä tuntunu ees hirveen kylmälle. Sitten oli kivaa niin kauan kun lauma äänekkäitä jenkkejä saapui sinne, ja kun muut tytöt halus lukkee niin me siirrytiin Poolin vieressä olevalle kivirannalle, missä saatiinkin olla ihan rauhassa. Siellä kävimme taistoa kahden rapusen kanssa, kenkä on loistava ase kun rapu yrittää pyyhkeellesi! Lisäksi tällä rannalla oli todellakin julkinen vessa, oli nimittäin ihan aukeella ja kaikkien näkösällä, haha. Mutta luulenpa ettei se ois oikeasti toiminut? Yritin kurkata sinne, mutten sitten uskaltanutkaan...  

Uiminen oli tosi mukavata, ainut huono homma tässä reissussa oli se, että minä paloin selästä ja pepusta ja takareisistä. On vähän kippeet nyt, mutta josko ne siitä asettuisivat pian.

Sinne St Peter's Poolille oli piiitkän pitkä matka! (Oli myös Marsaxloxxissa hieman vehreys haihtunut ja kaikki kuivunut...)

Pool!

Niin tuonneko sitä olis mentävä? ;P

Hauska paikka oli se, mutta tässä on se äänekäs jenkkiryhmäkin päässy kuvaan....

Iloinen Sari!

Julukinen vessa, saanen esitellä!

Tässä vähän osviittaa siitä, kuinka näkösällä paikalla tämä pönttö tosiaan oli, hee...

Hei myö kelluttaan!

Sanna ja taisto tunkeutuja Rapua vastaan osa 2! Ensimmäistä rapua me heiteltiin mm. pähkinöillä ja kengillä... Nyt otettiin kovemmat otteet käyttöön, sillä tämä yksilö tuli ihan Sannan korvan viereen :D

Liikaa ylimääräistä aikaa oli lapsilla bussia odotellessa Marsaxloxxissa... olen kissa sitten, huom tassujen sama muoto!

Sitten perjantaina oli tarkoituksena mennä viimeistä kertaa Pacevillessa tanssimaan! Alun perin mun luo oli tulossa vain Sanna ja Eeva, mutta sitten ruotsalaiset ja norjalaisetkin tulivat, mikä oli ihan hauskaa. En ollut nähnyt heitä aikoihin ja tuli vähän vaihdon alku mieleen, kun silloin vietettiin enemmän aikaa yhdessä. En tiiä oltiinko liian äänekkäitä naapureille, kuitenkin monta ihmistä täällä minun asunnossani samaan aikaan. Vaan minähän lähden viikon päästä ja tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun minulla oli vieraita myöhäsellä, niin eipä tuosta kenenkään luulisi valittavan. Oli ihan mukava ilta sitten kun siirryttiin Paceen tanssimaan jee, mutta tuli myös olo, etten kyllä jää sitä paikkaa kaipaamaan. Ihmiset on jotenkin hirveen tylyjä ja plääh, vaan sillon ku tuli hyvä biisi niin tanssiminen oli kivvaa!

Kuvan ideana oli tehdä joku hölmö tai hassu tai outo ilme, ja se näkkyy...

Oon kuunnellu tätä laulua nyt tässä parina päivänä kun olen mietiskellyt Maltalta lähtöä, vaikka eihän minusta nyt ihan tälle tunnu! Liian rakkauslauluhan se onpi, mutta voisi ajatella että se voisi olla Malta laulu. Sillä on tässä nyt auringon paistaessa, että kyllä tämä voisi olla jonkinlainen kesäinen paratiisi... ja kyllä sitä aurinkoa&lämpöä tulee hirmuinen ikävä.

Minä jo suunnittelin listan keskiviikolle, millaisen aamupalan haluan ekana aamuna Suomessa syödä, Samin ja Even ja Aapin ihanassa seurassa! Lisäksi myös ilmeisesti Teemunkin! :)

Pittää olla:

- Sinuhen ruisneppareita
- kurkkua!
- rasvatonta maitoa
- maustamationta jogurttia ja mysliä

- kahvia muumimukissa

- semmosta hyvvää Gefilus- mehua

Oi että, todellinen Herkku-aamiainen luvassa. toivottavasti!
- kahvia muumi-mukissa!!
- oi ja semmosta Gefilus mehua nam- maustamatonta jogurttia ja hyvvää mysliä jee
- kahvia muumi-mukissa!!
- oi ja semmosta Gefilus mehua nam - maustamatonta jogurttia ja hyvvää mysliä jee
- kahvia muumi-mukissa!!
- oi ja semmosta Gefilus mehua nam

Mutta lauantai-iltana minua vaivasi yksinäisyyden tunne, jota kyllä lievitti skypettelyt ja Ässältä tullut kirje postilaatikossa! Vaikka onkin hassua lähteä Maltalta, niin samalla haluan jo päästä jakamaan kesäni ihanimman Roopeni kanssa, ja olemaan tuttujen ja tärkeiden ihmisten kanssa. Minä tiiän että Suomen kesästä tulee kiva, kun sinne mahtuu niin paljon ihania ja rakkaita ihmisiä, sekä seikkailuja heidän kanssaan! Ja jos se aurinko ei mun mukaan millään suostu, niin sitten oon vaan farkuissa sillon kun muut on shortseissa.

Lähtö lähenee- Sarin unet vilkastuvat!
Oon jo nähny ekan painajaisunen täältä lähtöön liittyen jotenka eehän tässä... vaan näin myös ekan unen siitä, miten olin kotona ja jakelin ihmisille tuliaisia. Vaikka se paikka ei ollut koti, mutta niin minulle unessa väitettiin. Siinä me Roopen kanssa juoksenneltiin jossain putkistossa, missä oli kukkamaalauksia ja oltiin tosi onnellisia, hahaa :D Ja annoin Roopelle tuliaiseksi Adidaksen kolitsihousut... hienoa. Sitten tulin siinä unessa kipeeks, mun nenään ja korviin ja kurkkuun sattui. JA pahinta oli se, kun heräsin tänään niin se olikin TOTTA. Mun kurkkuun ja nenään sattuu, enkä ala oikeesti jos tuun kippeeks! Ei nyt vikaa viikkoa voi sairastaa, ei vaan voi, ei voi!

Mutta se painajaisuni oli melkonen, siinä veljeni Sami yhtäkkiä tupsahti tänne mun asuntoon ja sanoi, ootko sä valmis lähtöön? Mä olin ihmeissäni ja sanoin, että joo oon mä! Sitten Sami nappas mun laukun ja lähettiin. Ihan sekunnissa oltiinkin Samin ja Even ja Aapin kotona, ja minä en yhtään muistanut millä lennolla me oltiin tultu. Sami vaan sanoi, että justhan mä hain sut lentokentältä miten et voi muka muistaa mitään? Ja mä olin että, sää hait mut ihan Maltalta asti! Eikä Sami muka ollukkaa hakenu. Sit Eve kysy olinko muistanu ottaa Japanista tuodun tuliaiskalenterin mukkaan, ja en ollu muistanu. Eve suuttu siitä kauheena ja alkoi mököttää. :D  Mutta sitten mä tajusin, etten ollut muistanut pakata kaikkia vaatteita lipastosta ja TAJUSIN myös etten ollut nähnyt vuokranantajaakaan ja kaikki rahat oli jääny sille!! Aloin paniikissa soittelee sille, mut sit mää heräsin ja olin oikeasti hädissään rahoista kunnes tajusin etten ollutkaan lähteny vielä.

MUUTEN kun tuossa löysin kuolleen ötökän mun lattialta ja nään nyt mukamas ötököitä vilahtavan joka nurkassa, oon hölömö. Mut pliiiiis, pysykää nyt vielä VIISI yötä poissa. Hei no tuohan on jo ihan hullua, viiden yön päästä minä lähden Maltalta! Voe tokkiisa tätä ihmettä!
Tänään on luvassa joku maltalainen Folk Festival, jänskää! Mielenkiintoisa nähdä,tai kuulla millaista on välimerellinen folk musiikki. Vaan voi ei voi eeeeeei, tää mun nenä ja kurkku... :( Minulla on liikaa kivoja juttuja ens viikolla, enkä taho olla kipeä. Flunssa ja auringon kuumuus eivät sovi yhteen. Jospa se kestäisikin vaan tän hetken, eikä pahene/etene.

Viisi yötä vain. Kummallista! :)