torstai 26. huhtikuuta 2012

Päiviä

Se mitä odotat,
odottaa sinua.
- Ja vaikket muistaisi odottaakaan,
törmäät siihen lopulta.

Silmäripsien koskettaessa toisiaan,
hetket hitaasti ohi vilahtaa.
- Ennen kuin huomaatkaan,
odotatkin jo hetkeä seuraavaa.

Se mitä odotat,
odottaa kyllä sinua.
- Mutta muista,
 räpäytät silmiäsi joka ikinen hetki.

-SS-


- 17 yötä niin Roope on jo täällä!



- 15.6. LONDON CALLING...


- 19.6. Halojata Halloo Helsinki!


- 22.6. Sukevan Suven Suloisuus.



Mutta ennen sitä, minä räpäytän silmiäni niin monta kertaa elääkseni jokaisena hetkenä täällä,
ja vasta sitten taas siellä, missä ennenkin.
Päästäkseni ikävöimästä ikävöimään!
Miksi odottaa
-Antaa tulla vaan!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kysymys: Onko se Malta vai Minä?


Kylläpä se aika isän ja äidin kanssa meni nopeaan. Lyhyt kurssin takia yhtä tehokas saaren kiertäminen ei ollut mahdollista toisella viikolla, mutta kyllä tekemistä silti keksimme joka päivälle. Paitsi tiistai meinasi mennä ihan pieleen, kun SATOI VETTÄ. Se on huijausta se, jos markkinoidaan Maltaa ALWAYS SUNNY ja mitähän kaikkea, että t-paita kelit maaliskuun jälkeen olisi. Ja kun sataa, ihan vähäsen vaikka vaan, niin Maltalla käy näin…

...TULVII!

Kahvittelua nam!
Voe niitä <3

Onneksi päätimme mennä kahvilaan illalla, ja se vähän nostatti tiistaipäivän tunnelmaa! Keskiviikkona vein äidin ja isän ihastelemaan Golden Bayn alueen komeita ja kauniita maisemia, vaikka tuuli oli kova, niin ei niitä maisemia vieläkään silmä meinannut uskoa. Se oli myös siksi hyvä reissu, koska isä ja äiti tykkäsivät hirmuisesti! Korkeita paikkoja, POLKUJA, kallioita, heinikkoa ja hiekkarantaa! Kuvat tästä kertokoon, meillä oli mukavaa…

Kyllä kelpasi maisemia katsella!


Kivien takana

 
TUULI MELKOISESTI JOO!


Herkkupitsaa illalla sitten söimme!


Torstai-päivä oli pisin kaikista koko viikolla. Vaan silloin äiti ja isä tekivät jotain, mitä minä en vielä ole edes ehtinyt tekemään… uivat meressä! Ihan hullua, kun tajusin etten oo uinut vielä edes, vaikka olen Maltalla! No, ehkä tämä asia saadaan tulevana viikonloppuna pois To-do-listalta, hee!
Minun luento loppui vasta kuudelta, joten menimme Vallettaan syömään yhdessä ja juhlistamaan viimeistä iltaa jo etukäteen.

Perjantaina oli myös ihanan lämmin, kyllä se heti lämpenee kun isän ja äidin piti lähteä! Kävimme Buggibbassa, jossa ei nyt sinänsä ollut mitään ihmeellistä nähtävää, mutta se oli juuri sopiva paikka viimeisille turisti-ostoksille! Ja kyllähän siellä merta sai katsella, ja otimme aurinkoa kunnes jotkut pikkupojat tulivat leikkimään ja viskomaan juostessaan hiekkaa päällemme huutaen:” DIE DIE, I killed you, you should die! A BOOOOMB, BUTUM!” Jep, unelmaranta! Palasimme St Juliansiin nauttimaan auringosta ja äiti sekä isä kalakylvystä! Nämä kalat siis syövät jaloista kuolleen ihon, antavat hierontaa, nopeuttavat verenkiertoa ja rentouttavat jalkoja... äidin ensireaktio oli kyllä ikuistamisen arvoinen! ;)

Turistit Buggibbassa

Kalakylpy-kaverit!

Isä oli pyöräkisoissa ja Äiti sunnuntai-ajelulla...

Viimeisen illan vietimme pakaten, minä mukaan lukien, sillä kylmien kelien vaatteet saivat lähteä jo Suomeen, jotta minullakin on joitain mahdollisuuksia saada tavarani yhteen matkalaukkuun. Mutta emme toki koko iltaa pakanneet, vaan menimme myös syömään. Ympyrä sulkeutui, sillä menimme Hard Rock Cafeeseen! Tällä kertaa Elviksen sijaan seuranamme Queen.

Söin miesten annoksen hohooo!


Oli aika haikeaa, kun äiti ja isä lähtivät. Ei olisi huvittanut mennä asunnolle, mutta kiertelin siinä aamuauringon loisteessa pitkin St Juliansin rantoja. Onneksi seuraavavieras tulee jo ensi viikon lauantaina jeee!

St Julians ja lauantai-aamu



 SITTEN ASIAA YLIOPISTOSTA JA MUUSTA...

Viime viikolla minulla oli tosiaan lyhyt kurssi, jonka aiheena oli Presentation Techniques. Kurssin alussa professori sanoi suoraa lainausta käyttäen; ”You’re gonna work like hell, believe me.” Olin siinä sitten vähän että noh, mitähän tästä sitten tulee… ja näin kurssin ollessa jo ohi, se tarkoitti vain sitä, että piti tehdä ryhmäpresentaatio, olla läsnä luennoilla ja tehdä 3-4 minuutin mittainen yksilö puhe. Ja näin 4 opintopistettä on jo saavutettu! Mitä ihmettä? Ehkä se sitten on maltalaisten mittapuussa tosi rankkaa, vaan oon sitä mieltä ettei se professorikaan tiedä mitään siitä, millaisia kursseja meillä Jyväskylässä vaikka on. Eniten ”work like hell”-suuntaan kurssilla oli se, kun piti 13 hengen ryhmässä tehdä se eka esitys ja ryhmä ei oikein toiminut. Kun keskitytään alun hauskoihin sketseihin ja unohdetaan itse asia, ei lupaa kovin hyvää. Onneksi tänään ollut yksilö puhe meni mielestäni oikein mukavasti, PUHUIN MUUMEISTA! Joten jospa se pelastaa Titanic-sketsin mukana uponnutta ryhmäesitelmää edes vähän.

Kurssi oli sisällöltään kiinnostava juu, mutta loppujen lopuksi ei tarjonnut hirveästi uutta. Onhan ne kaikki jutut ja paljon enemmän tullut esille tässä puheviestinnän opintojen aikana. Oli se silti mukavaa, nähdä millä tavoin eri maassa opetetaan esiintymistaitoja! Joten näin eri perspektiivistä katsottuna kurssista sai kiinnostavamman. Esiintymistilanteiden harjoittelu on aina hyödyksi joka tapauksessa! Tämä kurssi oli kuitenkin mukavin ja kiinnostavin täällä, ja on ihan naurettavaa että nyt minun pitää alkaa vääntää 2500 sanan esseetä jotta saan 2op antropologiasta. Onko tällä koko Maltan yliopistolla mitään logiikkaa näiden kurssien suhteen? Sävystäni mahtanee kuulua se, että olen tosiaan pettynyt useimpiin kursseihini täällä, mutta näillä on vaan mentävä!

Olen tässä miettinyt Maltaa. Siinä on joku ihmeellinen asia, joka herättää näin pidemmän ajan jälkeen olotilan, ettei tänne kyllä haluaisi toiste enää tulla? :D Okei, voihan olla että kaipaan joskus tätä aikaa… mutta minusta tuntuu, kun pääsen täältä lähtemään olen saanut maasta tarpeekseni, ja nähnyt sekä kokenut kaiken tarvittavan täällä. En vain silti keksi, mikä tässä maassa on, ettei se iske? JA olen jutellut muutamien muidenkin suomalaisten kanssa, ja heistä tuntuu ihan samalta. Onko se se, että kaikki talot täällä on tasaisen keltaisia ja kun olet nähnyt kaikki jännimmät jutut, et oikeastaan voi enää keksiä mitään muuta? Onko se maltalaisten elämäntavasta kiinni vai mistä? Onko tämä sitten liiankin vastakohta Suomelle, etten itse ainakaan osaa hurmioitua Maltasta sen kummemmin?  Näistä mietteistä huolimatta, kun varasin lentoni pois Maltalta, aloin ajatella, että nyt se aika on siinä. Tähän asti olen voinut sanoa, joskus kesäkuussa. VAAN NYT se on tiedossa että viidestoistapäivä tämä paikka jää taa, ja se oli sitten siinä. Hurjaa. Ehkä nyt osaan alkaa nauttimaan olostani täällä vielä paremmin, kun käsitän että aika on rajallinen? Luulen niin!

 
Viikonloppu tulee olemaan kiva, perjanaina menen Tildan ja Willemijnin kanssa katselemaan ilotulituksia, kun täällä Maltalla on sellainen Firework-viikko vissiin. Sitten lauantai-aamuna Emma laskeutuu Maltalle ja sunnuntain aloitamme Boat Partyilla! Minäkin pääsen ensimmäistä kertaa Siniselle Laguunille jeee! Maanantain alkaakin vappuilut heti sen jälkeen kun on Kaisa saatu menoon mukaan, jiheee! Kiitos Sanna Simamestarin, on meillä simmaakin tulossa ja munkkeja syyään sitten Vappupäivänä ja piknikkiä ja kaikkea ihanata Vappu-puuhaa! Todella mukavalta kuulostaa, kunhan sitä ennen saisin viikolla tehtyä yhden esseen, eikä vaikuta kovin lupaavalta tämä minun touhu... minun on niiiiin ikävä Jyväskylän kirjastoa ja tietokantaa! Voi kuinka paljon ne helpottaisivat elämätä tällaisissa tilanteissa. On ollut myös mukavaa tämän viikon aikana nähdä kavereita täällä, voinut vaihdella kuulumisia ja muutenkin mukavia hetkiä! Liekkö sillä ollut vaikutusta siihen, ettei esseet ihan lähe...

 Vaan oikeestippa hohhoi, Maltan yliopistoo ei voi kiittää siitäkään että opiskelu ois ajoitettu mitenkään hyvin. Juuri kun aurinko alkaa lämmittää, niin isketään ne esseet ja tehtävät etteen. Tiistaina vietin kolme tuntia pimiössä, ja oikeastaan se oli todella kivaa! Osasin oikein hienosti kehittää valokuvat filmistä, ja vähän harmittaa kun en tajunnut tehdä niitä kuvia enemmänkin, sillä paperia jäi yli… vaan ehkä varaan vielä pimiön jos aikaa jää, ja teen parit omat kuvat itselleni… ;) Siinä kyllä oppi kun itse sai tehdä! Nyt ne kuvat sitten kuivuu pyykkinarullani, kolmen pesun jälkeen… Ääh, mua harmittaa niin etten kehittänyt kuvia enempää, mun on pakko päästä pimiöön uudestaan! Vaan milloin sinne ehdinkään?


Tänään pääsin näkemään Culture&Heritage- kurssilla Tarxien Tempelsin, jotta olen eniten odottanut sillä kurssilla! Siellä oli esimerkiksi kuva possusta ja härästä, hienoja kuviointeja kivissä, vedensäilytys paikka ja ilmeisesti miehen sukupuolielintä kuvaava veistos ja alttareja. Kuvat kertokoon!

Tarxien Tempels!

Alttari



Vesivarasto kuivia aikoja varten...

Arkeologien mukaan tässä osoitetaan miehille kunniaa... niin, mitäpä siihen sanomaan.

Näillä ne on 7000 vuotta sitten siirrelleet vissiin isoja kiviseinän järkäleitä...

Löydätkö seinästä härän ääriviivat? Härät symboloi miehiä.

Entä Possun? Possu symboloi muuten naista, koska se "pyöreys" oli hedelmällisyyden symboli...

Oviaukkojen edessä vissiin nauratti...

 

KISSATARINAT: Olen niin sanotusti kissojen armoilla, naapurin kissa huutaa, siis HUUTAA, takapihalla päivät ja yöt…Vissiin juoksu-aika kyseessä. Sitten eräänä aamuna tässä, minä olin lähdössä yliopistolle. Tuon pihani toinen kissa käy aina pyörimässä mun ovimaton ihan karvojen peittoon, niin silloin oli kisulla pokkaa kävellä silmieni edessä matolleni. Sanoin sille, ettet istu siihen ja menisi muualle nukkumaan, NIIN se kissa katsoi minua tällaisella samanlaisella, mut vielä tuimemmalla, ilmeellä kuin tässä äidin ja isän ottamassa kuvassa! Sitten se hitaasti, irrottamatta katsetta minusta, iski takamuksena ovimatolleni.






Vastaus:
Se olen Minä ja Malta, Malta ja Minä. Hyvä ME olemme.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Sirviöt maltailee!

Eka viikko äidin ja isän kanssa seikkailuja täällä Maltalla on takana! Sari, superparasmatkaopas on kierrättäny jo viikossa saaren ympäri äitiä ja isää niin, ettei meillä ole ollut aikaa juuri muuten olla kuin nukkuessa! Eli kohtahan tässä tarvitaan jo lomaa lomailusta, hehe?
Päätin, että tässä Sarisupermatkaoppaan matka-esitteessä olisi syytä olla mahdollisimman paljon kuvia, jotta saisin itselleni houkuteltua vierailijan kesäkuulle... ;)

Lauantaina äiti ja isi löytyivät heleposti Maltan lentokentältä ja kivat seikkailut saivat alkaa!
Illalla menimme syömään Elviksen hoosujen alle Hard Rock Cafeseen! Siellä äiti ja isä Elviksen asua ruokailun ohessa ihastelivat.


Eleviksen hoosut


Sunnuntaina suuntasimme Marsasloxxiin, jossa kiertelimme kojuja katselemassa ja kiipesimme hieman ylemmäs maisemia katselemaan. Isä ja äiti molemmat olivat veneistä, maltalaisista luzzuista, innoissaan!

Luzzut

Niitty ja takana meri

Palatessamme bussilla Vallettaan, äidille tuli ilmastoinnin takia niin kylmä, joten päätimme kahvitella siellä ennen St Julian’siin menoa. Kuten arvata saattaa, pääsiäissunnuntaina täällä oli zempalot! Löysimme pääsiäiskulkueen ihan sattumalta, kun kävimme ensin ihastelemassa St Johnin katedraalia ja kuulimme lyhyen pätkän maltalaista jumalanpalvelusta, tuntui aika erilaiselle kun koko seurakunta lausui rukouksen ja kirkko kaikui erikoisella tavalla. Täysin erilainen kokemus, verrattuna siihen millaiseen luterilaisessa jumalanpalveluksessa on tottunut. Eikä sellaista pääsiäiskulkuetakaan tule näkemään toiste, erikoisinta oli se, kun kantajat juoksivat mäet ylös patsas olkapäillä!
Ei ole kultauksissa säästelty ei! Upea kirkko :)

 Ylösnoussut Jeesus
Melkoinen kulkue oli, ei pääse sellaista Suomessa näkemään.
Mdinan ihana ovi ja ikkuna!

Maanantaina suuntasimme sitten Mdinaan sekä Dinglin kallioille. Mdinassa söimme pahaa ruokaa, eikä ollut kivaa. Vaan äidin ja isän kanssa minäkin pääsin ensimmäistä kertaa näkemään Dingli Cliffsit, jotka ovat korkeat kallionjyrkänteet meren rannalla. Siellä oli komeat näkymät, oi että! Oli siinä ihmettelemistä, ja melkoista jyrinätietäkin saatiin bussilla sinne ajella. Eikä muuten ollut mitään turvakaiteita, joten siinä ihan omalla vastuulla hirmuisessa tuulessa sai ihmetellä!
Dingli Cliffs
Äiti ja Isä huipulla!

Oi että!

Tiistaina vietimme bussittoman päivän ja kävelimme Sliemaan, kiertelimme hieman kauppoja ja kävelimme rantakatua pitkin! Menimme syömään salaattia Cafe Jubileehen ja oi että oli herkkua taas! :) Sitten taas kävelimme takaisin, vaan aurinko paistoi niin ihanasti joten mukava oli päivä kuluttaa kävellen yhdessä ympäriinsä!
 
 
 
Keskiviikkona suuntasimme ensimmäistä kertaa Blue Grottoon, eli siniseen luolaan jonne pääsee veneellä ihastelemaan luonnon ihmeellisyyksiä. Noh, meidän tuurillahan tuuli oli liian kova, eivätkä veneet olleet toiminnassa. Vaan ei se silloin haitannut, koska pääsimme kuitenkin näkemään tämän luolan jee! Kun ei veneilemään päästy, menimme vierailemaan Ta’Qalissa olevassa käsityökylässä. Siellä saimme nähdä paikan päällä kuinka lasia puhalletaan! Illalla menimme syömään St Julian’sissa, ja saimme kuulla ihanan pienen pojanmurusen syntymästä! Mummo, ukki ja täti olivat siinä sitten vauvahuumassa; äiti alkoi nyyhkiä, isä ei malttanut syödä ruokaa ja minä en osannut puhua englantia! Ihanata! <3

Blue Grotto
Äiti viilettää ja edessä vain merta!
Lasinpuhallusta, Valletta Glass.
Aika komeita kitaroita, eekä ollu hintaa ku 115 euroo juuup.


Isi ihmeissään oottaa bussia!
Suuren suuri pääsiäissuklaamuna oli meillä!


Torstaina minä kävin Valletassa hoitamassa asumislupa-asioitani, ja onpahan sekin asia nyt vietynä eteenpäin, vaikka sainkin juosta toimistojen väliä. Äidin ja isän kanssa kierreltiin ja kaarreltiin, käytiin syömässä ja menimme katsomaan Maltan kansallisteatteria, maailmassa kolmanneksi vanhinta toiminnassa olevaa, Theatre Manoelia! (Joka on muuten Valletan ainut (julkinen?) rakennus, joka säilyi ehjänä II Maailman sodassa!) Siellä  paikan päällä selvisi, että illalla olisi ilmainen Barokkiajan musiikkiesitys tarjolla! Teatteri oli kyllä sisältä upea, ja rakennettu vuonna 1730jotain! Barokkiajan musiikki sopi tähän teatterikokemukseen mainiosti, ja kuvat eivät oikein anna oikeutta tämän teatterin hienoudelle! Melkoista haipakkaa jouduimme kyllä ennen esitystä käymään luonani vaatteita vaihtamassa, mutta hyvin ehdimme bussin hitaudesta ja ruuhkasta huolimatta! Alun perin meidän piti valmistautua perjantaina koittavaan Gozon retkeen vaan toisinpa kävi. Oli kyllä kokemisen arvoista ja vieläpä ilimasta hupia! (Pelkkä kierros Manoel- teatterissahan olisi maksanut 3,50e)
Manoel-teatteri


Perjantaina ajelimme bussilla ja laivalla Gozon saarta katselemaan, minä jo kolmatta kertaa! Ennen hotelliin kirjautumista kävimme Azure Windowsilla, ja sillä HULLULLA VENEAJELULLA UUDESTAAN. Minä olin yllättävän rauhallinen, koska vissiin tiesin että hengissä selvitään… ja venekuskikin oli rauhallisempi, vaikka aallot olivat vielä HURJEMPIA! Äiti kyllä repi iloa venekyydistä ja hihkui… hihihi! Vaan Azure Window on kyllä mielestäni yksi Maltan hienoimmista nähtävyyksistä, joten kyllä sinne pitää vielä ainakin Roopen kanssa pusukuvia päästä ottamaan! ;) Sen jälkeen pääsimme nauttimaan hotellihuoneestamme, ja pääsin kylpyyn! Harmi vain, hotellin sauna oli vasta rakennusvaiheessa, sillä haaveilin vähän saunomisesta netin tietojen perusteella. Hotellin ravintolassa oli illalla Buffet, joka maksoi 20e/nenä ja SE OLI OIKEA RUOKATAIVAS! Ne salaatit oli niin hyviä, lisäksi oli kolmea eri lihaa joita sai pyytää leikkaamaan, ja oli kanaa ja kalaa ja hedelmiä ja kakkuja! Äidillehän tuli vähän huono olo, kun ruokaintoili niin tosissaan! :P Ravintolassa oli myös livemusiikkia ja äiti&isä pyörähtivät tanssien ruokailun päätteeksi.
Yritettiin pelastaa pikkuvauvalintua autotien vaaroilta! Voi söpöä, se ei osannut oikein lentää...

Isä Azure Windown luona!

Äiti kiipeilee samassa paikassa....

 (Blogi halusi kuvan väkisin toisenkin kerran tähän niin, tekniikan ylivoitto minusta mur!)
Meidän hotelli!

RUOKATAIVAS!

Lauantai-aamuna palasimme taas syömisen pariin, eli ei muuta kuin nukuttu siinä välissä. Vaan eipä ollut koko päivänä enää nälkä aamupalan jälkeen, joten kunnon tankkaukset oli meillä!
Lauantaina sain minäkin uusia kokemuksia Gozolla, sillä menimme katsomaan MAAILMAN VANHINTA rakennusta, Ggantija temppeliä, joka on ajalta 3600eKr. Eli Egyptin pyramiditkin häviävät melkein 2000 vuodella sille. Tällaiset jutut ovat kyllä Maltalla siistejä, ja siksi ostinkin jo helmikuussa haalarimerkin jossa lukee; "MALTA- 7000 years of civilization”! Kyllä siellä tuli mieleen, miten ne ihmiset ovat niitä jättimäisiä kiviä siirrelleet ja jumalille ruokaa&juomaa uhranneet. Komeat maisemat oli myös sieltä korkealta katsottuna, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Alttari

Temppelin takaseinä ja suuret kivenlohkareet.

Samalla lipulla pääsimme myös Ta Kola- nimiseen vanhaan myllyyn, jossa oli vanhoja työkaluja ja myllärin perheen kotikin esillä. Tämä mylly on edelleen täysin toimintakelpoinen. Sielläkin aloin pohtimaan, miten vähän aikaa siitäkin loppujen lopuksi on, kun elämä oli ihan erilaista ja melko yksinkertaista. Kuinka pienen ajan historiasta me ihmiset olemme eläneet näin, miten me nyt teemme.
Myllyn portaat
Tuulimyllyn lipaston peilissä näkyi kummia!


Victoriassa kävimme vanhan kaupungin muurien sisällä Gozon vehreyttä katselemassa ja siellä tuuli NIIN KOVAA, että äitin sanoessa melkein pää lähti irti. Gozo- seikkailun lopuksi kävimme Nadurin näköala paikalla katselemassa maisemia ja äitiä ja isää vähän lapsettikin siellä, hehee! Sitten kävelimme Nadurista alas satamaan, josta laivamme lähti ja palasimme takaisin Maltalle. Meillä oli mukava reissu, ja monen monta askelta tuli astuttua Gozon saarella!
Äiti ja Isä leikkimässä!

Nadurissa on koristeisia katuja ja portaita...

Sunnuntain alkuperäisohjelmaan tuli muutoksia, sillä alun perin meidän piti mennä Mansikka festivaaleille. Sitten päädyimmekin Mdinan keskiaikaiseen tapahtumaan, kun juttelin bussissa irlantilaisen naisen kanssa, joka antoi minulle tapahtuman ohjelman. Se nainen oli kyllä tosi mukava, kertoi käynnistään Helsingissä ja kaikkea! Häneltä kuulin myös, että Maltalla on ollut sellainen puu, joka on ollut ihan ristin muotoinen ja siinä on voinut nähdä myös Jeesuksen ristillä? En ollut kuullutkaan moisesta, ja se oli luonnostaan kasvanut niin. Valitettavasti hirmumyrsky oli kaatanut kyseisen nähtävyyden joku vuosi sitten.
Ei sinänsä huono reissu ollut Mdinassa, sillä saksalainen säkkipilliryhmä soitti suomalaista polkkaa ja omisti sen vielä meille, kun tietysti piti alkaa huutelemmaan Finland-sanan kuullessaan. Isä oli ainakin ihan innoissaan, että äidin kanssa olisi ollut siinä pitelemistä hehee! Sekin oli kyllä erikoinen kokemus, kun ihmiset olivat pukeutuneet ja Mdina oli täynnä ihmisiä, kun normaalisti kapeat kadut ovat aivan hiljaisia. Loppupäivä menikin sitten ihan plörinäksi, kun yritimme päästä sinne Blue Grotton vene-ajelulle. Odotimme bussia tunnin ja matkustimme tunnin ja sitten se vene-juttu oli kiinni ja sitten meni taas tunti ennen kuin oltiin takaisin St Julian’sissa. HUOOH. Viisi tuntia koko päivästä meni bussien odottamiseen tai niissä olemiseen, but IT’S MALTA. Että sellainen sunnuntai, mutta ihan mukavaa meillä oli silti!
Keskiaikaista menoa...




PLUS sitten MALTASTA...

+Maltalainen aksentti, jolla ne puhuu englantia alkaa herättää minussa ärsytystä? :D Kai se vuokranantaja tulee mieleen, ja jotenkin se "ahaa, mella, ourait-ourait" tullee korvista ulos hahaa!

+Maltalaiset parvekkeet on edelleen ihania!

+OPISKELU ALKAA NYT. Onneksi lyhytkurssi vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselle, ja luennonpitäjä on paras tähän mennessä! Onneksi. Lähentelee myös puheviestintää, joten sekin on ihan mukavaa. Ja kuulemma on hirveenä hommaa, noh 10-15min ryhmäkeskustelu ja 4-5min suullinen yksilö-esitys! Vaan ei kuulosta niin pahalta. Toisin kuin ne kolme 2500 sanan esseetä, joiden deadline mulle on 10.5.! Pidän kyllä suomalaisesta yliopistosta siinäkin mielessä enemmän, että heti alussa on selvillä, mitä kurssilla vaaditaan ja niitä saa sitten siinä sopivassa ajassa työstää. Toinen kurssi loppuu ja toinen kurssi alkaa. Täällä kaikki kurssit runtataan kerralla loppuun ja sanotaan, että tehkääpä nytten kaikki sitten! Toivottavasti ne kurssit menee läpi edes… Pienoista ahdistusta siis havaittavissa on.


+Kelit sais lämmetä, koska juuri kun viime viikolla kehuin  aurinkoa ja sen ihanuutta, niin nämä koleat tuulet alkoivat. Eikä se aurinko jaksa lämmittää niin kovaa viileää merituulta. Kuka väitti että Maltalla on lämmin häh? Sanoisin tätä huijaukseksi melkeinpä! No okei, Suomessa on kylmempi. Ehkä ensi keväänä muistelen lämmöllä tätä Maltan lämpöä…

TÄNNÄÄN äiti ja isä viettivät ensimmäisen päivän yksin, ja heti olivat eksyneet. Neljä tuntia sokkaroineet jossain, en edes minäkään tiedä missä! Voi niitä. Oli Sari supermatkaopasta tullut ikävä! Kertoivat kuitenkin seikkailujen olleen mukavat, onpahan jotain mitä taas muistella. :) Minä sain myös ihanaa postia Ootilta hihii! Oli oikea päivän riemastus se! Lisäksi oli tyylikäs Sukeva-kartta kortti tullut postilaatikkoon! On se posti niin ihanaa, ja minä yritän vastata vastaamattomiin kirjeisiinkin niin pian kuin matkaoppailulta ja opiskelulta ehdin!
Vaan saapa nähdä minne tämä viikko meidät viepi! (Muuallekin kuin yliopistolle joka päivä…) Sirviöt Maltalla- kivvaa on se!

LOPPUKEVENNYS: Sirviöt kaktuksina! Minä olin siis kameran takana... ;)