Kysymys: Onko se Malta vai Minä?

Kylläpä se aika isän ja äidin kanssa meni nopeaan. Lyhyt kurssin takia yhtä tehokas saaren kiertäminen ei ollut mahdollista toisella viikolla, mutta kyllä tekemistä silti keksimme joka päivälle. Paitsi tiistai meinasi mennä ihan pieleen, kun SATOI VETTÄ. Se on huijausta se, jos markkinoidaan Maltaa ALWAYS SUNNY ja mitähän kaikkea, että t-paita kelit maaliskuun jälkeen olisi. Ja kun sataa, ihan vähäsen vaikka vaan, niin Maltalla käy näin…

...TULVII!

Kahvittelua nam!

Voe niitä <3

Onneksi päätimme mennä kahvilaan illalla, ja se vähän nostatti tiistaipäivän tunnelmaa! Keskiviikkona vein äidin ja isän ihastelemaan Golden Bayn alueen komeita ja kauniita maisemia, vaikka tuuli oli kova, niin ei niitä maisemia vieläkään silmä meinannut uskoa. Se oli myös siksi hyvä reissu, koska isä ja äiti tykkäsivät hirmuisesti! Korkeita paikkoja, POLKUJA, kallioita, heinikkoa ja hiekkarantaa! Kuvat tästä kertokoon, meillä oli mukavaa…

Kyllä kelpasi maisemia katsella!

Kivien takana

 

TUULI MELKOISESTI JOO!

Herkkupitsaa illalla sitten söimme!

Torstai-päivä oli pisin kaikista koko viikolla. Vaan silloin äiti ja isä tekivät jotain, mitä minä en vielä ole edes ehtinyt tekemään… uivat meressä! Ihan hullua, kun tajusin etten oo uinut vielä edes, vaikka olen Maltalla! No, ehkä tämä asia saadaan tulevana viikonloppuna pois To-do-listalta, hee!

Minun luento loppui vasta kuudelta, joten menimme Vallettaan syömään yhdessä ja juhlistamaan viimeistä iltaa jo etukäteen.

Perjantaina oli myös ihanan lämmin, kyllä se heti lämpenee kun isän ja äidin piti lähteä! Kävimme Buggibbassa, jossa ei nyt sinänsä ollut mitään ihmeellistä nähtävää, mutta se oli juuri sopiva paikka viimeisille turisti-ostoksille! Ja kyllähän siellä merta sai katsella, ja otimme aurinkoa kunnes jotkut pikkupojat tulivat leikkimään ja viskomaan juostessaan hiekkaa päällemme huutaen:” DIE DIE, I killed you, you should die! A BOOOOMB, BUTUM!” Jep, unelmaranta! Palasimme St Juliansiin nauttimaan auringosta ja äiti sekä isä kalakylvystä! Nämä kalat siis syövät jaloista kuolleen ihon, antavat hierontaa, nopeuttavat verenkiertoa ja rentouttavat jalkoja... äidin ensireaktio oli kyllä ikuistamisen arvoinen! ;)

Turistit Buggibbassa

Kalakylpy-kaverit!

Isä oli pyöräkisoissa ja Äiti sunnuntai-ajelulla...

Viimeisen illan vietimme pakaten, minä mukaan lukien, sillä kylmien kelien vaatteet saivat lähteä jo Suomeen, jotta minullakin on joitain mahdollisuuksia saada tavarani yhteen matkalaukkuun. Mutta emme toki koko iltaa pakanneet, vaan menimme myös syömään. Ympyrä sulkeutui, sillä menimme Hard Rock Cafeeseen! Tällä kertaa Elviksen sijaan seuranamme Queen.

Söin miesten annoksen hohooo!

Oli aika haikeaa, kun äiti ja isä lähtivät. Ei olisi huvittanut mennä asunnolle, mutta kiertelin siinä aamuauringon loisteessa pitkin St Juliansin rantoja. Onneksi seuraavavieras tulee jo ensi viikon lauantaina jeee!

St Julians ja lauantai-aamu

 SITTEN ASIAA YLIOPISTOSTA JA MUUSTA...

Viime viikolla minulla oli tosiaan lyhyt kurssi, jonka aiheena oli Presentation Techniques. Kurssin alussa professori sanoi suoraa lainausta käyttäen; ”You’re gonna work like hell, believe me.” Olin siinä sitten vähän että noh, mitähän tästä sitten tulee… ja näin kurssin ollessa jo ohi, se tarkoitti vain sitä, että piti tehdä ryhmäpresentaatio, olla läsnä luennoilla ja tehdä 3-4 minuutin mittainen yksilö puhe. Ja näin 4 opintopistettä on jo saavutettu! Mitä ihmettä? Ehkä se sitten on maltalaisten mittapuussa tosi rankkaa, vaan oon sitä mieltä ettei se professorikaan tiedä mitään siitä, millaisia kursseja meillä Jyväskylässä vaikka on. Eniten ”work like hell”-suuntaan kurssilla oli se, kun piti 13 hengen ryhmässä tehdä se eka esitys ja ryhmä ei oikein toiminut. Kun keskitytään alun hauskoihin sketseihin ja unohdetaan itse asia, ei lupaa kovin hyvää. Onneksi tänään ollut yksilö puhe meni mielestäni oikein mukavasti, PUHUIN MUUMEISTA! Joten jospa se pelastaa Titanic-sketsin mukana uponnutta ryhmäesitelmää edes vähän.

Kurssi oli sisällöltään kiinnostava juu, mutta loppujen lopuksi ei tarjonnut hirveästi uutta. Onhan ne kaikki jutut ja paljon enemmän tullut esille tässä puheviestinnän opintojen aikana. Oli se silti mukavaa, nähdä millä tavoin eri maassa opetetaan esiintymistaitoja! Joten näin eri perspektiivistä katsottuna kurssista sai kiinnostavamman. Esiintymistilanteiden harjoittelu on aina hyödyksi joka tapauksessa! Tämä kurssi oli kuitenkin mukavin ja kiinnostavin täällä, ja on ihan naurettavaa että nyt minun pitää alkaa vääntää 2500 sanan esseetä jotta saan 2op antropologiasta. Onko tällä koko Maltan yliopistolla mitään logiikkaa näiden kurssien suhteen? Sävystäni mahtanee kuulua se, että olen tosiaan pettynyt useimpiin kursseihini täällä, mutta näillä on vaan mentävä!

Olen tässä miettinyt Maltaa. Siinä on joku ihmeellinen asia, joka herättää näin pidemmän ajan jälkeen olotilan, ettei tänne kyllä haluaisi toiste enää tulla? :D Okei, voihan olla että kaipaan joskus tätä aikaa… mutta minusta tuntuu, kun pääsen täältä lähtemään olen saanut maasta tarpeekseni, ja nähnyt sekä kokenut kaiken tarvittavan täällä. En vain silti keksi, mikä tässä maassa on, ettei se iske? JA olen jutellut muutamien muidenkin suomalaisten kanssa, ja heistä tuntuu ihan samalta. Onko se se, että kaikki talot täällä on tasaisen keltaisia ja kun olet nähnyt kaikki jännimmät jutut, et oikeastaan voi enää keksiä mitään muuta? Onko se maltalaisten elämäntavasta kiinni vai mistä? Onko tämä sitten liiankin vastakohta Suomelle, etten itse ainakaan osaa hurmioitua Maltasta sen kummemmin?  Näistä mietteistä huolimatta, kun varasin lentoni pois Maltalta, aloin ajatella, että nyt se aika on siinä. Tähän asti olen voinut sanoa, joskus kesäkuussa. VAAN NYT se on tiedossa että viidestoistapäivä tämä paikka jää taa, ja se oli sitten siinä. Hurjaa. Ehkä nyt osaan alkaa nauttimaan olostani täällä vielä paremmin, kun käsitän että aika on rajallinen? Luulen niin!

 

Viikonloppu tulee olemaan kiva, perjanaina menen Tildan ja Willemijnin kanssa katselemaan ilotulituksia, kun täällä Maltalla on sellainen Firework-viikko vissiin. Sitten lauantai-aamuna Emma laskeutuu Maltalle ja sunnuntain aloitamme Boat Partyilla! Minäkin pääsen ensimmäistä kertaa Siniselle Laguunille jeee! Maanantain alkaakin vappuilut heti sen jälkeen kun on Kaisa saatu menoon mukaan, jiheee! Kiitos Sanna Simamestarin, on meillä simmaakin tulossa ja munkkeja syyään sitten Vappupäivänä ja piknikkiä ja kaikkea ihanata Vappu-puuhaa! Todella mukavalta kuulostaa, kunhan sitä ennen saisin viikolla tehtyä yhden esseen, eikä vaikuta kovin lupaavalta tämä minun touhu... minun on niiiiin ikävä Jyväskylän kirjastoa ja tietokantaa! Voi kuinka paljon ne helpottaisivat elämätä tällaisissa tilanteissa. On ollut myös mukavaa tämän viikon aikana nähdä kavereita täällä, voinut vaihdella kuulumisia ja muutenkin mukavia hetkiä! Liekkö sillä ollut vaikutusta siihen, ettei esseet ihan lähe...

 Vaan oikeestippa hohhoi, Maltan yliopistoo ei voi kiittää siitäkään että opiskelu ois ajoitettu mitenkään hyvin. Juuri kun aurinko alkaa lämmittää, niin isketään ne esseet ja tehtävät etteen. Tiistaina vietin kolme tuntia pimiössä, ja oikeastaan se oli todella kivaa! Osasin oikein hienosti kehittää valokuvat filmistä, ja vähän harmittaa kun en tajunnut tehdä niitä kuvia enemmänkin, sillä paperia jäi yli… vaan ehkä varaan vielä pimiön jos aikaa jää, ja teen parit omat kuvat itselleni… ;) Siinä kyllä oppi kun itse sai tehdä! Nyt ne kuvat sitten kuivuu pyykkinarullani, kolmen pesun jälkeen… Ääh, mua harmittaa niin etten kehittänyt kuvia enempää, mun on pakko päästä pimiöön uudestaan! Vaan milloin sinne ehdinkään?

Tänään pääsin näkemään Culture&Heritage- kurssilla Tarxien Tempelsin, jotta olen eniten odottanut sillä kurssilla! Siellä oli esimerkiksi kuva possusta ja härästä, hienoja kuviointeja kivissä, vedensäilytys paikka ja ilmeisesti miehen sukupuolielintä kuvaava veistos ja alttareja. Kuvat kertokoon!

Tarxien Tempels!

Alttari

Vesivarasto kuivia aikoja varten...

Arkeologien mukaan tässä osoitetaan miehille kunniaa... niin, mitäpä siihen sanomaan.

Näillä ne on 7000 vuotta sitten siirrelleet vissiin isoja kiviseinän järkäleitä...

Löydätkö seinästä härän ääriviivat? Härät symboloi miehiä.

Entä Possun? Possu symboloi muuten naista, koska se "pyöreys" oli hedelmällisyyden symboli...

Oviaukkojen edessä vissiin nauratti...

 

KISSATARINAT: Olen niin sanotusti kissojen armoilla, naapurin kissa huutaa, siis HUUTAA, takapihalla päivät ja yöt…Vissiin juoksu-aika kyseessä. Sitten eräänä aamuna tässä, minä olin lähdössä yliopistolle. Tuon pihani toinen kissa käy aina pyörimässä mun ovimaton ihan karvojen peittoon, niin silloin oli kisulla pokkaa kävellä silmieni edessä matolleni. Sanoin sille, ettet istu siihen ja menisi muualle nukkumaan, NIIN se kissa katsoi minua tällaisella samanlaisella, mut vielä tuimemmalla, ilmeellä kuin tässä äidin ja isän ottamassa kuvassa! Sitten se hitaasti, irrottamatta katsetta minusta, iski takamuksena ovimatolleni.

Vastaus:

Se olen Minä ja Malta, Malta ja Minä. Hyvä ME olemme.