Viikkotoinen

Söin aamupalaksi ruisleipää ja join suomalaista kahvia!

Minulla on sellainen hassu olo. Huomenna on viimeinen päivä toukokuuta. Toukokuu meni kaikista kuukausista nopeiten. Nyt on niin vähän aikaa jäljellä, että tahtoisin vain hypätä suoraan siihen hetkeen kun lähden Lontooseen. Tai siihen kun näen taas kaikki rakkaat, ja saan antaa mun superhienot tuliaiset! :P Minun on ikävä arkea, normielämää. En voi oikein ymmärtää miksi, koska siellähän se odottaa ja kohta olen takaisin siellä! Vaan kun se neljä viikkoa tuntuu nyt samalla tavoin kuin ennen lähtöä, niin odottavalta! Pitää jo suunnitella lähtöön liittyviä asioita, muttei silti pääse vielä lähtemään. Oon malttamaton Maltalla! Vaikka eilen illalla kun kävin vähän kävelee ulkona, tuli olo että on ihan kiva olla täällä vielä...

Olen kyllä jo ajatellut paluutani, miltä se mahtaa tuntua. Vaikka lähteminen oli melkoista, on se palaaminenkin takaisin arkeen prosessi. Luulen, että sitä helpottaa tämä tunne, kun kuitenkin odotan niin paljon Suomeen tuloa. Ei hirveen syvää rakkaushurmossuhdetta koskaan päässyt syntymään Maltan ja minun välille, eikä asioihin täällä... joten luulen että se helpottaa palaamista. Ainut mikä mietityttää on se, että on harmi ettei tänne voi sitten palata. Tietenkin voi, mutta tämä maa on niin PIENI. Ei se herätä suurta halua tulla takaisin, kun se ja se asia jäi tekemättä... minusta tuntuu että olen tehnyt täällä kaikkea mitä halusin. Jos siis vertaa isoihin maihin, joissa voisi matkustella ja tehdä vaikka mitä muutakin, olisi monia kaupunkeja ja erilaisia seutuja. Täällä olet puolessa tunnissa maan läntisimmästä osasta itäisimmässä, joten... It's Maltaaaa! Yritän kyllä silti nauttia viimeisestä viikosta täällä parhaani mukaan, siinä sivussa pakaten ja siivoten. Ensin vaan pitää saada nämä opiskeluun liittyvät asiat hoidettua.

Niin, voihan se olla, että nämä kouluhommien tekeminenkään ei niin hotsita, ja haluaisi vaan ne jo pois alta. :D Ehkä ne siis vaikuttavat minun oloon. Minähän päätin jättää toisen raastavan hankalan antropologian esseen palauttamatta! Enhän mää muuten vois olla todellinen ERASMUS-vaihtari MALTALLA, jos ei vähintään yhdestä kurssista tulisi F. Sen jälkeen minulle tuli niin paljon helpompi olo, kun loppullisesti päätin ettei mun kannata edes yrittää. Kurssi ja sen asiat olivat tosi mielenkiintoisia, mutten saanut itselleni tarpeeksi eväitä kirjoittaa 2500 sanan esseetä. Ja hei vaivaset 2op, ee ees kiinnosta!


Nyt mulla on jo tarpeeksi tuskaista kirjoittaa ottamistani valokuvista... oon niin LAISKA. Se ei nimittäin olisi vaikeaa, en vaan osaa ryhtyä kirjoittamisprosessiin. Siksipä siinä käykin niin, että kun palautus on torstaina niin tänäänhän minä ne kaikki yhteen runttaan. :D Ennen kello seitsemää vieläpä, sillä olisi TAAS tarkoitus mennä syömään sushia! Sushistahan on otettava kaikki irti, nyt kun sitä läheltä saa, sillä ei vaan Sukevalla! (Eikä kunnolla edes Jyväskylässä. :P) Vaan halusin aloittaa aamuni iloisesti blogikirjoituksella, koska niin korkealla on motivaationi mun! Jos et halua opiskella- kannattaa tulla Maltalle! Nimittäin ekaksi kun haluisin yrittää niin ei tarvii ja sit tokaksi kun tarvii, niin ei sulla ole mitään kiinnostusta enää tehdä kurssien eteen mitään.

Maanantaina iltasella menin Sannan luo yökyllään jeee! Ja siellähän minä kohtasin kaksi torakkaa, pieniä tosin, mutta hui! Sitten pienet harhaluulot heräs että ne matkustaisivat minun mukanani St Juliansiin.... mut ehkä ei kuitenkaan. Mehän vietimme oikeaa SYÖMISiltamaa yhdessä, oi että ruoka on ihanaa!
- Alkupalaksi meillä oli maltalaista leipää, jonka päällä Philadelphia- tuorejuustoa, chorizo-makkaraa ja rucolaa, niiiiiiin hyvää!

- Pääruoaksi teimme kuulkaas ihan uuniperunoita nam! Kaksi eri täytettä: Katkarapu-kurkku-tilli ja tonnikala-tilli! Ai että oli niiiin hyvää, vaikka syöminen menikin hieman överiksi kolmen jättiperunan kanssa, mutta sehän vähän niinkuin kuului asiaan. :P

- Samalla katsoimme elokuvaa ja jälkiruokasi meillä oli vaniljajätksiä, johon sotkimme Fazerin turkinpippurikarkki-rouhetta. Sanoisin, että melkoisen herkullinen menu-kokonaisuus oli meillä.
Ei kuvaa, ku unohtu siinä syödessä.



Vaan herkkuruokailta Sannan kanssa oli erittäin mukava, ja hyvinpä sujui tiistai päivän luennotkin! Nehän olivat vaihtokauteni VIIMEISET- ja toinen niistä ilmeisesti olikin peruttu, josta en yllättäen taas tiennyt mitään. Englishness oli muutenkin kaikenkaikkiaan hämärä kurssi, enkä ymmärrä vieläkään miksi edes valitsin sen. Se on kuulkaas siis valokuvista, maanantain ekasta ja vikasta tentistä ja 1500 sanan esseestä kiinni tämä minun ahkera, antoisa ja raskas opiskeluni Maltalla! Huhhuh, olipa pitkä lause... tän takia en varmaan jaksakaan kirjoittaa, hehee.

Tällaisia ankkoja sitä vaan kelluu yliopiston suihkulähteillä...

Minusta on kurjaa, kun en enää täällä Maltalla ollessa voi ajatella että tuonne mennään Roopen kanssa, tuolla käydään ja sitä tehdään. Ihan tyhmää, olin jo tottunut tekemään sillä lailla. :D Minulla on ikävä kaikkia ihmisiä Sukevalla ja muualla ja kaikkialla Suomessa ja maailmalla! Kaikkia pieniä juttuja ja hetkiä, joita voi jakaa vain aina sen tietyn ihmisen tai ihmisten kanssa. Mistä tulikin mieleen, kaikki te neljä ihanaa, jotka olette minulle kirjeen laittaneet, ettekä vielä vastausta saaneet, älkää huoliko! Niihin vastaaminen kuuluu kahden viimeisen viikon tehtäviin... ;) Vaikka ette saa enää vastata Maltalle, niin jos tahtoo, kulkee se posti siihen ihan lähelle, Sukevalle.

Tällä viikolla pitää vielä lukea tenttiinkin! Jospa se innostaisi enemmän, kun ei ole edes kirjaa... luentodiat vain ja jotain materiaalia valmiina netissä. Harmi tosin ettei ole kirjaa, koska sen saisi helpommin mukaan ulos. +27 ja tietokone ei oikein kuulosta turvalliselle yhtälölle... Onneksi lauantaina on myös grillausta tiedossa jeee! Eiköhän tämä aika siis mennä hurista kuitenkin, ja saapi sitten ihmetellä kun kohta pittääkin lähteä. Nyt jotain rotia tähän touhuun, siispä loppuu kirjoittaminen ja alkaa kirjoittaminen!

+ Eilen kun juttelin Sussun kanssa, ja muistelin sitä kun viime viikolla Roopen kaa kuunneltiin SMURFFEJA! :D Se oli kans ihan parasta! Niin sitten mää kuuntelin itekseni mun ekaa CD-levyä, eli Smurffit Tanssihiti vol.1 ja laulua Tähdet yllä Smurffimaan niin vähäks oli herkkää! Ihan kuin Sari Maltalla! Tässäpä teille keskiviikko-herkistelyt, ei ne Smurffilevyt ihan turhia oo! Sanokaa sit joku, et eikö ookkin? ;) Ei mulla muuta, oon herkkis smurffien kaa!

Mä seikkailen ja kiertelen
Kaukomailla ananasta maistelen
Rantahiekkaan saaren kaukaisen
Mä piirtelen mun nimikirjaimen
Mut kuitenkin mä kaipaan
takas himaan


Mä haikaran selässä lentelin
ja luolamiesten luolassa bunkkasin
Kanssa kahjon kasakan
mä tanssin rajun ripaskan
Mut kuitenkin mä kaipaan
takas himaan

Mä matkustan, mä vaellan
Silti aina iltaisin mä odotan
Voi, milloin nähdä saan
tähdet yllä smurffimaan
Katselen maailmaa
silti, silti, silti, silti mietin vaan
Voi, milloin nähdä saan
tähdet yllä smurffimaan


Tää smurffi luotu on kiertämään,
mut joskus sitä eksyy miettimään
Mitähän kuuluu kotopuoleen
ja kuinka jengi siellä pärjäilee?
Voi kuinka taas kaipaan
takas himaan


Kun Suur-Smurffi sytyttää nuotion,
siellä vietetään iltatsembalot
Voi kuinka taas kaipaan
takas himaan



Mä matkustan, mä vaellan
Silti aina iltaisin mä odotan
Voi, milloin nähdä saan
tähdet yllä smurffimaan
Katselen maailmaa
silti, silti, silti, silti mietin vaan
Voi, milloin nähdä saan
tähdet yllä smurffimaan

SR Maltalla!

Tässä olisi Roopen ja Sarin viime viikon seikkailut Maltalla tadaaa!

Maanantaina oli hoidettavana kaikki asialliset hommat, jotta voipi loppuviikon vaan olla ja mennä miten huvittaa. Nimittäin minun piti saada kokoon Englishness-kurssille tarkoitettu puhe, jonka pitämällä saapi kirjoittaa 1000 sanaa lyhyemmän esseen! Joten tottahan toki tähän tarjoiukseen tartuin, sillä 1500 kuulostaa paljon helpommalle kuin se toinen vaihtoehto. Lisäksi pidimme Roopen kanssa suursiivouspäivän! Lakaisimme ja luuttusimme ja pölyjä pyyhimme. Tämä oli oikein mukavaa yhdessä, vaikka siinä menikin vähän liian kauan minun mielestä... kun ois ollu kivempaakin tekemistä. :D Iltapäivällä menimme syömään ja teimme jotain, mistä oli ollut puhe jo ennen Roopen tuloa... menimme sinne kalajalkakylpyyn! Minua vähän hirvitti aluksi ja kuvat sen myös todistaa, ensireaktio-kuvani on hämmentävä... eikä kyllä oikeastaan osaa edes kuvailal miltä se tuntui, vähän kuin monta pientä imuria olisi imuroinut jalkaa. :D Roope oli tietenkii ihan iisisti, vähän niinkuin iskäkin, silloin kun äiti ja isä kalahoitoa kokeilivat. Vaan kyllä sen jälkeen jalat olivat pehmeämmät, joten kyllä se toimii! Ihan kokeilemisen arvoista siis.

Ensireaktio juuu...

Roopesta tämä oli vaan mukavaa, minulle tais olla vähän liian jännää aluks... :D

Tiistaina minulla oli sitten aamulla luentoja ja eilisen hyvän suunnittelun ohella, vedin Englsihnessin puheen ihan kokonaan lähestulkoon siis, lonkalta. Vaan meni paremmin kuin joillain niillä, jotka olivat kirjoittaneet sata sivua ja yrittivät niiden pohjalta esiintyä siinä. Kyllä se taitaa oikeasti näkyä, ettei maltalaisilla ole perusopetuksessa minkäänlaista ohjausta esiintymisessä. Jep, totta on tämä! Toivottavasti niidenkin opintosuunnitelmat kehittyy joskus... Luentojen jälkeen syötiin äidin tekemää makaroonilaatikkoa! Masut täynnä lähdettiin Roopen kanssa Golden Baylle uimaan ja ihastelemaan maisemia. Oltiin siellä sitten ihan auringonlaskuun saakka ja oli aika muksaa! Oli hirmuiset aallot ja niissä yritettiin uida, Roopella oli ainakin kivvaa... mullakin oli, kunnes tuli iso aalto ja sain kunnon nenäontelohuuhtelut siinä sitten. :D Vaan oli tosi mukava päivä. Roopekin löysi sisäisen luolamiehensä... hehee, nauratti aikas paljon.

Jeejee, olinpa ilosena siellä!

Roope katteli maisemii...

 Romanttinen auringonlasku.

Ja Roope oli hassu! :D

Kengät kastui

Keskiviikkona meidän PITI mennä Siniselle laguunille, mutta nukuimme vahingossa liian pitkään. Siispä päätimme mennä Gozolle sen sijaan. Menimme Azure Windowsille ja tällä kertaa kiivettiin sinne sen ikkunan päällekin, siellä oli kyllä hurjaa! Minun helmikorunikin yhtäkkiä päätti hajota ja siinäpä kerättiin helmiä pitkin kivikkoa sitten.

Mielestäni Ferryn kannella oli liian kylymäää...

Sitten kiivettiin Azure Windown ylle.

Siellä sitten seistiin, tukevassa haara-asennossa :D

 Roopen jäde!

Syötiin myös herkkujäätelöt lohdutukseksi, sillä meri oli liian voimakas emmekä päässeet tälle jo aimmeissa Gozo-tarinoissa esille tulleelle hauskalle vene-ajelulle. :( Myöskin tähystystorni oli jo suljettu. Kaiken huipuksi kun lähdimme kohti Victoriaa, niin aurinko meni kokonaan pilveen? Sitten kun pohdimme menisimmekö vielä Victorian vanhassa kaupungissa käymään, ALKOI ripsimään VETTÄ? Tämä tällainen vesisadehan ei kuulu Maltan ilmaston olosuhteisiin tähän aikaan vuodesta! Niinpä päätimmekin lähteä jo satamaa kohti ja odottelemaan ferrya takaisin Maltalle. Siellä ootellessa vesisade ihan yltyi, mutta loppui kuitenkin melko pian ja aurinkokin alkoi taas kurkkimaan pilven takaa. Olimme melko myöhään takaisin St Juliansissa, mutta ehdimme hyvin vielä syömään Gziraan Cafe Jubileehen.

Roope Jubileessa :)

Torstaina suuntasimme Mdinaan, jossa vietimme tovin ja kävimme syömässä herkullista kakkua! Käytiin myös siinä kidutusmuseossa, ja ihastelemassa lasituotteita. Minä sain ihanat keltaiset Maltan lasista tehdyt korvikset jeeee!

Tähystelyä Mdinassa

 Kakkua Mdinassa

 Kovistelua Mdinassa

Niin ja ne mun korvikset vinksinvonksin!

Mdinassa joutui TAAS odottamaan bussia. Halusimme nimittäin päästä Mostaan, koska minullakin oli vielä käymättä tässä Euroopan neljänneksi suurimman kupolin omaavassa (tuli mieleen lukion äikäntunti ja se, ettei omata ole sana, mut antakaas tän kerran anteeks. :D) kirkossa. Mostan kirkon kupolin läpi tiputettiin II maailmansodan aikaan pommi, joka läpäisi katon ja tipahti kirkon lattialle kuitenkaan räjähtämättä. Kaikki 300 sisällä ollutta ihmistä selvisivät siis pelkällä säikähdyksellä! Siksipä sitä pidettiin ihmeenä, ja kirkon sakastissa oli myös nähtävissä kopio tästä pommista. Kirkon kupoli oli kyllä tosi vaikuttava.

Kupoli

Pommi 

Mostasta jatkoimme matkaamme Sliemaan, jossa ehdimme tekemään pieniä shoppailuja Pointissa ja syötiin jättimäinen pulla, jonka kokoisia Roope toivoo meidän Äidinkin leipovan kesällä. :P Illalla lähdimme Vallettaan syömään, tähän samaiseen ravintolaan, jossa käytiin niin Railin ja Teemun kuin Äidin ja Isän kanssa. Tällä kertaa kaikki kivat tarjoilijat olivat poissa, tai aluksi oli yksi kiva, joka vielä muisti minut! Mutta sitten palvelu meni vähän pöööh, mutta parani kuitenkin loppua kohti. Ja mansikkajälkkäri oli tosi hyvväää!

PULLA !

Jälkkäri

Perjantaina olikin aika suunnata sinne Siniselle Laguunille! Otimme Cirkewwasta pienen veneen, jolla pääsi 10 eurolla edestakaisin. Mennessä saimme ihan privaatinkuljetuksen ja oli kyllä melkoista menoa, että ihan ilmaan pomppas! Otimme perillä sellaiset aurinkotuolit, koska oli vaikea löytää tasaista kohtaa läheltä rantaa. Meri oli ihanan sininen ja Roopen kanssa oli tosi kivaa olla siellä! Uitiin ja oleiltiin auringossa (huonoin seurauksin...) ja syötiin muuten tosi herkulliset hampparit!

Hurjat veneajelut!

 Cominolla ollaan...

...ja uitiin!

Blue Lagoon

Ennen lähtöä tuli sellainen olo, että nyt tais käydä aurinkorasvan kaa huonosti ja Roopekin joutui nöyrtymään "Minä en koskaan pala"- kommentin suhteen, että Maltalla aurinko ilmeisesti polttaa eritavalla. Illalla sitä sai nähdä miten kaksi idioottia olivat olleet vähän sinisella laguunilla suojakertoimet pielessä... Vaan ennen lähtöä me kiipesimme Cominolla hieman ylemmäs, nähdäksemme ettei siellä tainnut olla juuri mitään muuta. Halusimme päästä klo 16 veneeseen, joten emme ehtineet kävellä kauemmaksi. Takaisin tullessä vene ajoi Cominon luolien kautta ja olihan ne ihan nättejä.

Pusuja korkeuksissa...

Takaisin veneessä.

Kun päästiin minun luo, tuli selväksi että oli uimapuvut päällä molemmilla vaikkei ollutkaan. Menimme ostamaan After Sunia. Mentiin myös syömään ravintolaan, jonne mulla oli alekuponki, IHAN VAIN sen kupongin takia... ja sit se oiskin pitäny antaa ENNEN laskun pyytämistä, eikä vasta silloin kun lasku on tuotu pöytään. Olipa tosi tyhmää se, vaan onneksi ruoka oli kuitenkin ihan maittavaa. Mielenkohottamiseksi päädyimme kalakylpyyn toisen kerran, ja tällä kertaa minäkin osasin ottaa ihan rennosti, kuten kuvista näkee... ;) VAAN sinne tuli joku brittipariskunta, ja ne ei tosiaan osanneet ottaa rennosti... oisin halunnu nauhoittaa niiden reaktiot, nimittäin ne äänet oli jotain tosi mielenkiintoisia ja pakokauhuisia. Vähän liikaa OH MY GOD:ta erilaisilla äänensävyillä... hehee!

Tässä todiste kuinka kokeneita kävijöitä myö oltiin, tai lähinnä minä... Roopellahan ei ollu hätää ekallakaan kerralla :D

Lauantai olikin viimeinen päivämme Maltalla, ja oli vähän haikeaa jo. Minun oli silti vaikea tajuta että Roope lähtisi jo seuraavana päivänä... mutta parasta on ollut, että kaikki pienetkin asiat on ollut tosi kivoja yhdessä. Eikä vältttämättä tarvitse tehdä kokoajan jotain, kun voi vaan olla. Lauantaina me vähän oltiin ja mentiin myös, kävelimme Sliemaan ja kävimme kahvilassa. Siellä näkyi telkusta myös nämä Suomen ampumiset, ja tietty mun piti mennä ottamaan siitä kuva... Vaan on oikeesti kamalaa että taas tapahtui tuollaista. Olen elänyt täällä melkoisessa uutispimennossa, koska kotona aina seuraan uutisia radion ja television kautta. En niinkään lue nettilehtiä... mutta välillä tuntuu, että nuo ampumiset pitäisi jättää kokonaan uutispimentoon kaikilta. Jos se edes jotenkin hallitsisi sitä, ettei ihmiset tekisi noin halutessaan mediahuomiota. Vaan eihän se media toimi niin.

Tää mun pihakisu oli Roopen kaveri, koska se niin tykkäs Roopesta. :)

MUTTA me suuntasimme sitten rakkauslukkojen luo, ja laitettiin Roopen armeijan aikainen oma lukko Sliemassa olevaan kaiteeseen, hihii! Kuinka kivvaa, minun pitää vielä mennä katsomaan sitä ennenkuin lähden. Ehkä se olisi yksi syy tulla Maltalle uudestaan- ihan vain nähdäkseen onko se lukko vielä siellä monen vuoden päästäkin.

Koska avaimia oli useampi, heitettiin molemmat ne mereen. Tässä tyylinäytteeni!

Ja tässä Roopen tyylinäyte!

Sinne se meidän rakkauslukko jäi...

Ilta meni kävellen ja istuskellen meren rannassa. Pelkkä oleminen on niin mukavata Roopen kanssa! Roope ihasteli St Juliansin porhorannalla sijaitsevia veneitä... ja löydettiin sieltä myös veljeni Samin värinen paatti, hehee! Kun istuskeltiin kivirannalla, niin siinä oli mies koiran kanssa kalassa. Sitten tämä koira oli kiinnostunut meistä ja juoksi luoksemme ja antoi molemmille pusut poskille. :D Sitten äkkiä takaisin isännän luo, ja kohta uudestaan meidän luokse. Roope rapsutti koiraa ja se koira nojaili muhun niin paita ihan kastui selästä. Olihan sen pitänyt mereen katsokaan pulahtaa! Vaan ei se mitään, oli hauskaa. :) Viimeisenä iltana mentiin syömään Spinola Bayssa olevaan Papparazziin, jossa oli isot annokset mutta hinnaltaan edulliset. Minäkin sain syödä PERUNAA, siis puhdasta pelkkää perunaa pitkästä aikaa jeee. Oli hyvää. Olisipa Roope voinut jäädä Maltalle pidemmäksi aikaa...

Minun rakkauskuvani: Tuore hääpari ja vanha pari! Vaikka aurinko liikaa häikäisi, oli tää salakuva pakollinen ja ajatukselta ihana.

Tää on se Sami-vene :P Ettei mee liian lällyks tää...

Meren rannassa

Kalastajamies ja hassu koirakaveri

Viimeisenä iltana

Sunnuntai-aamuna olikin Roopen lähtö edessä. Meille sattui joku ihan käsittämätön bussi, jonka kuski piti tupakkataukoo ihan yhtäkkiä ja kuski vaihtui ja se mateli ja ihan ihmeellistä oli kyllä! vaan ihan hyvin ehdittiin kentälle ja check-in hoitui. Sitten Roopen pitikin jo mennä turvatarkastukseen ja alkoi pikkuisen itkettää. Haikeaa kun nyt en voi enää miettiä mitä täällä Roopen kanssa tekisin, ja nyt olen koko loppuajan täällä yksin. Sunnuntai menikin siinä ihmeellisessä mielentilassa, katselin vaan kuvia ja skypetin ihmisten kanssa. Roope pääsi hyvin takaisin Suomeen ja ehti pendoliinoonkin, mutta tosi kurja juttu oli se, että matkalaukku jäi jonnekin matkan varrelle. Toivottavasti se löytyy, koska siellä oli niin paljon tärkeitä tavaroita. Ihan pakko sen on löytyä, jos kerran viidellä muullakin Suomeen tulleella oli laukku hävinnyt samoilla lennoilla Maltalta Helsinkiin.

Höööööh :(

 Onneksi nyt ei ole seuraavaan näkemiseen aikaa kolmea ja puolta kuukautta, vaan neljä viikkoa! Joten eihän sen pitäisi tuntua missään ja sitten saa koko ihanan Suomen kesän viettää yhdessä Sukevalla!  Vaan aina kun joku lähtee ja itse jää, niin tulee tyhjä olo. Tälläkertaa olisin myös ollut itse valmis lähtemään Roopen mukaan Suomeen. Ehkä se taas siitä kun arki täällä lähtee taas rullaamaan, niin ykskaks tämä ei olekaan enää arkea, vaan minun pitääkin lähteä ja silloin jääkin Malta.

SR Palermossa!

Maisemat bussista Sisiliassa!

Perjantai-aamuna oli Sarilla ja Roopella edessään Sisilia-viikonloppu! Lento oli tosiaan lyhyt, eli nousu, vartti ilmassa, lasku. Oltiinkin jo Sisiliassa! Voi että se oli ISO. Maltan saari on niiin pieni, että Pikku Myykin sanoisi karttaa katsoessaan; ”Ettei vaan olisi kärpäsen kakka?” Lentomme oli aikataulussa ja siinä jäi mainiosti aikaa ostaa bussiliput Palermoon! Bussimatkalla saimme nauttia upeista maisemista, joista ei kameralla ikkunan läpi saanut upeita kuvia. Tuli sellainen olo, että Sisiliaan olisi mukava tulla Road Tripille, voisi ajella autolla ympäri saarta ja patikoida korkeiden vuorien ja laaksojen joukossa. Oi sitä hanaa maaseutua ja sen vehreyttä!

Suojatiellä!

Palermoon saavuttaessa huomasimme sen olevan aika iso city! Eritoten aiempaan kohteeseen, Pisaan, verrattuna! Minä hurmioiduin taloista, ne olivat ihania! Jäimme pois bussista hieman väärässä kohtaa, vaan ei se haitannut. Hotellimme sijaitsi pääkadun varrella, joka nyt sattui olemaan TODELLA pitkä. Tietenkin hotellimme oli siellä kadun toisessa päässä, vaan hyvin se löytyi. Hotellin vastaanotossa oleva tyttö ei puhunut englantia, mutta onneksi meillä oli suomi- italia- suomi- sanakirja, mikä tuli tarpeeseen! Hotelli kyllä ylitti odotukset, sillä aula oli hieno ja huone viihtyisä. Kaikeksi huipuksi meillä oli PARVEKE JEE! Sieltä näkyi Via Roma molempiin suuntiin!

Oho mikä kadun nimi... :P

TALO!

 Hotellin ulko-ovi!

Illalla menimme syömään pitsaa läheiseen ravintolaan ja se oli oikein maukasta, näytti ainakin herkulliselle! Sen jälkeen lähdimme kävelylle Palermon rantaan, samalla kävimme maistelemassa italialaista jäätelöä!

Sininen talooo!

Lauantai-aamuna heräsimme aamupalalle, joka oli ihan okei. Melko makeaan leivospuoleen painottunut, yllättäen. Aamulla myös Roopen maha osoitti mieltään, liekkö 5 kilon vesimeloni vai italialaiset jäätelöt, vaan olipa Sarin mentävä apteekkiin ostamaan maitohappobakteereja! Sanakirjan kanssa yritin osoittaa maitohappobakteeria italiaksi, vaan farmaseutti sanoi ettei tiedä mitä ne on… jahas. Toinen farmaseutti alkoi samalla hihkumaan takaani, SUOMI SUOMI, Finland! Jännä tämä Italia kun joka paikassa tulee vastaan joku, joka tietää Suomesta jotain. Ei hän enempää kanssani pystynyt keskustelemaan, kun yritin kysyä onko hän vieraillut Suomessa. Lopulta toinen farmaseutti antoi minulla jonkinlaisia lactis-tabletteja. Maksaessani Suomi-farmaseutille, hän alkoi luetella suomalaisia kaupunkeja… Helsinki, Turku ja Tampere. Missä lie nämä oppinut!

Tosi virkeänä aamupalalla... :P

Lauantai meni kierrellessä kauppoja ja löysimme tiemme myös markkinoille, joilla oli jos minkälaista tavaraa ja katu jatkui ja jatkui vaan. Kävelimme niin kauan, kunnes saavuimme jo hieman ränsyisemmille kujille, ja lukemamme jutut ränsistyneistä sivukaduista osoittautuivat todeksi.

Hirmuisena vesimeloneja ohooo!

Sitten kävi niin, että juuri kun Roope sanoi olevansa nälkäinen, eteemme putkahti mies, joka puhui englanniksi meidät ympäri tulemaan ravintolaansa syömään. Hän kertoi ettei sellaista pastaa, kuten heidän ravintolassaan saisi Suomesta, ja että raaka-aineet ovat aivan erilaisia täällä. Ei se näyttänyt edes turistipaikalta, mutta kun eteemme tuli sellainen pasta-annos jollaisen voisit itse tehdä kotona, niin olihan siinä vähän pettynyt. Mutta pastan hinta oli vain kolme euroa, niin ei kai tuota nyt ihmeitä olisi pitänyt odottaakaan. Samalta maistui kuin Suomessa olisi keittänyt makaronit ja iskenyt Dolmio- kastiketta päälle! :D

Kävimme myös Palermon meren rannassa sijaitsevassa puistossa istuskelemassa. Siellä oli joka penkillä pareja, jotka pussailivat! Ei meinattu edes löytää vapaata penkkiä aluksi! Kiersimme mutkien kautta ihmetellen katuja, takaisin hotellille.

TALO!

Puistossa!

Puiston Miami-palmut hee!

Illalla yritimme mennä KAHTEEN hotellin suosittelemaan ravintolaan syömään, mutta ne kaikki olivat aivan täynnä ja ihmisiä jonoksi asti. Sitten kolmannesta ravintolasta löytyi ulkoa yksi vapaa pöytä, jonne pääsimme syömään. Otimme menun, johon kuului alkupasta ja pääruokana lihaa, tämä maksoi 10 euroa. Oli oikein maukasta. Ainut että ruokailun aikana pöydässä kävi ainakin KYMMENEN katukauppiasta, jotka yritti myydä tilpehööriä, kukkia, ruusuja, taskulamppuja ja mitähän kaikkea! Lisäksi oli epäselvyyttä siitä, maksaako leipä, koska sitä tuotiin heti lisää. Kerran Espanjassa kävi niin, että ne maksoi, joten olimme epäileväisiä ja jätimme toisen korin syömättä. Kun lasku tuli selvisi, ettei ne maksakaan. Tässä kohtaa äiti voi olla ylpeä minusta, oon oppinu sulta jotain…Mitä sille leivälle kävikään...?

... Hei haloo, ILIMASTA RUOKOO!

Sunnuntaina meidän pitikin jo aamupalan jälkeen kirjautua ulos huoneesta. Sunnuntaina ei juuri mikään ollut Palermossakaan auki, mutta päätimme mennä kierrokselle suureen Oopperataloon, joka oli upea paikka! Kuvia siellä ei saanut ottaa, paitsi Roope otti joitain salakuvia puhelimellaan. :P Siellä oli jopa sellainen huone, jonka keskellä kun puhui niin se kaikui niin, että tuntui kuin olisi mikrofoniin puhunut!

Vikat parveke fiilistelyt!

Pienoismalli Oopperatalosta, joka on vissiin Euroopan suurin. Toivon että muistan oikein.

Epätoivoinen salakuva upeasta katsomosta!

 Tosteatraalinen Sari!

Ulkoa!

Tämän kierroksen jälkeen menimme kahvilaan ja minä löysin maailman söpöimmän TicTac- rasian, se on niiiiin pieni ja suloinen! Oikea mini-tictac! Kiertelimme vielä kaikkialla Palermossa, käyden uudestaan puistossa ja muuta. Sitten selvitettyämme mistä lentokentälle menevä bussimme lähtee, päätimme mennä hotellimme aulaan pelaamaan korttia! Ehkä se johtui väsymyksestä ja siitä, kun oli sellainen odottava olo vaan.



Roopen paksu kaakao!



Hyvääää!

Niiiiiiin hirveen söpöööö! Pienoinen pieni pikkuinen, miten voi olla? (Roope sanoi mua jo hölömöks...:P)

Bussin lähtiessä takaisin lentokentälle, tajusimme, että olimme pyörineet vain toisella puolen Palermoa. Joten siellä olisi tosiaan tekemistä vaikka viikoksi! Olimme hyvissä ajoin lentokentällä, jossa söimme pahaa pitsaa. Lisäksi sen ravintolan myyjät eivät osanneet englantia, mikä hieman kummastutti koska kyseessä oli kuitenkin lentokenttä. Eikö edes siellä? Mutta toisaalta, se oli täysin odotettavissa. Huvittavinta oli se, kun kaikki ihmiset jonottivat portilla 3 Maltan koneeseen, niin henkilökunta yhtäkkiä vaihtoikin porttia toiseen! Silloin kaikki ihmiset oikein syöksyi ja tunki viereiselle portille. Onneksi pääsimme hyvin koneeseen, ja melko nopeasti.

Koneessa viereemme istui hauska britti-mies, joka vitsaili melkein kaikesta. Kertoi jopa, että kerran Ryanair oli pimeällä laskeutunut väärälle saarelle mennessään Maltalle. Eli siis Sisiliaan, tätä vahinkoa ei kuitenkaan hyvästä syystä voinut sattua tällä kertaa. Ensimmäistä kertaa lentäessäni lennon aikana oli turbulenssia! Se oli hurjaa, olin hieman peloissani ja Roopea vaan huvitti mun pelko. En kuitenkaan ihan kauhuissani ollut, vaan jos olisin matkustanut yksin ilman Roopea, ois saattanut pelottaa enemmänkin. Pääsimme kuitenkin turvallisesti Maltalle ja molemmille jäi tunne, että Sisiliaan olisi mukava mennä uudestaan! Ei ehkä Palermoon, mutta muuten kiertämään koko saarta ja näkemään Sisilian kiinnostavia erikoisuuksia. Tällä reissulla kuitenkin tärkeintä oli olla yhdessä ja pienet seikkailut!