torstai 24. toukokuuta 2012

SR Pisalla!

Roope saapui Maltalle jeee!
Oli se melkoisen ihmeellistä siellä lentokentällä odottaa, kun pian näkisi taas oman rakkaan! Olinhan varustautunut hienoin kyltein ja mitähän kaikkea!



Sunnuntai-iltana käytiin ihanan romanttisella kävelyllä Slieman rannalla oi! :P Yhdessä ehdimme Maltalla olla tosin vain yhden kokonaisen päivän, eli maanantain. Silloin kävimme Valletassa ja ihmettelimme lähinnä puluja, käytiin sotamuseossa, josta Roope oli innoissaan. ;P Lisäksi sain synttärilahjan Roopelta. Löydettiin nimittäin kauppa, jossa oli Converseja myynnissä 40eurolla! Oijoijoi, ja oli jos minkälaista sorttia! Siispä olen uusien kauniiden violettien conversejen omistaja, ja Roope komeiden limenvihreiden conversejen haltija!

Roope ja pieni kaliberinen tykki, Sotamuseossa.


Kiva olla!

Oi niitä kenkiä, Roopen ja Sarin!


Illalla syötiin tositositosi pahaa jäätelöä, ja jo siinä on syytä lähteä maistelemaan jäätelöö muihin maihin...

Roopea harmitti jäätelön kohtalo...(ensimmäinen jäätelö IKINÄ, mikä meni roskiin!)


Nyt pääsemme asiaan, siis siihen mitä otsikko lupaili.
Jotta ei Maltaan heti kyllästyä ehdi, lähdimme tiistaina ensimmäistä kertaa Italiaan ihmettelemään Pisan kaltevaa tornia! Lennot menivät mukavastí, Sari nukkui ja Roope luki liian jännittävää kirjaa. Lentokenttä oli yllättävän pieni, ja sieltä pääsimme sujuvasti bussilla lähelle hotelliamme. Hotellihuone oli ihan mukava, muttei se silmiä kuitenkaan hivellyt. Tästä syystä siitä ei ole myöskään erikoisempaa kuvamateriaalia. Hotellilta lähdimme etsimään ruokaa, ja vaikka kysyimme vinkkiä hyvästä ravintolasta respasta, emme sitä kuitenkaan löytäneet. Niimpä päätimme syödä kahvilassa ciabattat ja saimme huomata, ettei italialaiset osaa englantia. Vaan elekielellä pääsee onneksi pitkälle!

Maltan lentokentällä sai appelsiinimehua TÖLKISSÄ- ihmeellistä!

Italian mualla ollaan!

Ciabatta nam!

Tässä opiskelijakaupungissa oli paljon pyöriä ja paljon sprayauksia!

Sen jälkeen lähdimme kävelemään, uskoen siihen, että jossain se Pisan torni tulee vastaan. Niinhän se tulikin lopulta, ja siitä myös huomasi että Pisa on yllättävän pieni kaupunki...
VAAN TADAAA! Siinä oli Sarin ja Roopen silmät ihmeissään, kun Pisan kaltevaa tornia katselivat!



Hii!



Kaikista parasta tuossa Ihmeiden Aukiossa (jossa torni sijaitsee) oli se, että siellä oli VIHREÄÄ IHANAA NURMEA!  Ai että Maltan kivikkoisen maailman jälkeen se nurmi oli jotain niin ihanata. Illalla menimme myös syömään, ja koska se hyvä ravintola oli edelleen hukassa... päädyimme ilmeisesti johonkin turistiravintolaan. Roopen ruoka oli hyvää, mutta minun Carbonara pasta oli... HUONOA. Itsekin osaisin parempaa tehdä! Kuten se tiedetään, Sari ei ole iloinen silloin kun ruoka on pahaa. Ja siinähän sitä oltiin, minulla saattoi toki olla myös liian suuret odotukset Italian pastasta... Mutta onneksi jälkiruoka pelasti hieman tätä ruokakokemusta ja tuli parempi mieli.

NURMI <3

Pelastava jälkkäri!

Katu


Keskiviikkona kävimme aamupalalla, ja minä tilasin erehdyksissäni itselleni espresson. Enhän muistanut että kahvi Italiassa meinaa juuri sitä! Oli nimittäin melekosen vahvaa se! Sitten tapahtui jotain jännää, ollessamme postissa, yhtäkkiä joku italialainen tuli puhumaan meille SUOMEA sanoen; oletteko te suomalaisia? Roopen suu loksahti auki ja minä vastasin, että joo! Tämä Alex niminen poika oli juuri tullut laittamaan vieläpä postia Suomessa, JYVÄSKYLÄSSÄ, asuvalle ystävälleen! Kaikista hurjinta oli se, että se Alex osasi puhua tosi hyvin suomea ja selkeästi huomasi, että hän on varmaan opetellut sitä Suomessa ollessaan. Sujui puhekilei sen verran hyvin nimittäin! Hän sitten innostui neuvomaan meille hyviä ruokapaikkoja, mistä saa hyvää jäätelöä ja mistä hyvää pizzaa. Oli tosi mukava, vaan ei kuitenkaan kauheasti ehditty juttelemaan. Me lähdettiin siitä katselemaan Pisaa, ja vähän ehkä harmittaa kun en enää edes muista hänen suomalaisen kaverin nimeä. :D Mutta ei se mitään, on se hienoa huomata Italiassa että joku puhuu samaa kieltä kuin sinä, vaikkei ollutkaan englantia, vaan ihan suomea!

Menimme syömään herkullista italialaista jäätelöä ja katselemaan Pisan jokea.


PALJON PASTAA

Seuraavana onkin vuorossa PISAN TORNIN VALLOITUS! Marmoriportaat olivat ihan kaltevat ja kuluneet silleen vinosti, kuten voi olettaa. Hienot maisemat siellä oli, ja muutenkin mahtava kokemus oli siellä yhdessä seikkailla! Olen sitä mieltä, että kuvat kertonee enemmän!


Torniin vie tie!
Ihan kivat maisemat... ;)

Melko korkealla

Roope ja kello!




Kirkko




Sitten matka alas...






Sen jälkeen seikkailtiin ja mentiin syömään sen Alexin suosittelemaan ravintolaan pizzaa. Se oli tosiaan suosittu, sillä mentiin sinne heti kun se aukesi ja tarjoilija kertoi että kaikki pöydät on varattuja yhdeksästä alkaen, mutta oli meillä tunti aikaa syödä. Pizza oli tosi hyväääää! Ja ravintola oli viihtyisä. Jälkiruoaksi ostettiin tosi herkullista jäätelöö ja käveltiin iltahämärässä VIELÄ kerran Pisan tornille kirjoittelemaan muutamia postikortteja.

Pizzeria

Roope antoi iloiselle roskikselle ruokaa.


Pisan reissun päätarkoitushan oli Pisan tornin ihmettely, ja siinä onnistuimme. Onhan meillä Pisan torni kuvattuna joka suunnasta ja kaikin mahdollisin turistiversioin.

Roope kahtelooo!
Kyllä se pystyssä pysyi!

Halaan Pisan tornia! 
Oma kalteva torni! :P



Torstai-aamuna olikin jo aika lähteä takaisin Maltalle, valmistautumaan Sisilian reissua varten! Aamupala oli herkullinen ja sitten kävelimme lentokentälle. Ei ollut oikeastaan matka eikä mikään, meni varmaan 40 minuuttia siinä.

Aamupala nam!


Maltalla olimme niinkin hyvään aikaan, jotta ehdimme mainiosti vielä syömään UBistrotiin, jossa herkuteltiin ihanilla annoksilla! Lisäksi ostimme VIIDEN KILON VESIMELONIN... ja söimme sen, tai no Roope söi suurimman osan. Mikä ei jälkeenpäin ehkä ollut NIIIIN hyvä idea, mutta eihän siinä ollutkaan kuin 10 tuntia lähtöön kun aloitimme melonin syömisen... :D Haasteet on otettava vastaan.

Sari miettii missä leipä, mutta hömelö tarjoilija olikin vain unohtanut... :P

Roopen herkku

Sarin herkku

Roopen "ylitse muiden"- jälkiruoka... eli porkkanakakku!
VIIDEN KILON VESIMELONI!

Seuraavassa merkinnässä jatkuu Italian seikkailut, nimittäin Sisiliassa, tarkemmin Palermossa! Parasta olla Roopen kanssa on!

4 kommenttia:

  1. Oi rakas, nyt hieman hävettää että en ole antanut/et ole kysynyt italia vinkkejä vaikka melkein asun siellä! Henk. kohtaisesti en ymmärrä miten jaksoitte olla niin kauan pisassa kun ei siellä ole muuta kuin torni, Firenze ois ollut ihan vieressä. Oisin osannut varottaa kahveistakin, onneksi että sentään lattea(=maitoa) tilanneet. Mutta toisaalta, kun sulla oli siellä roope niin pakkohan sen oli olla aivan upean mahtava matka vaikka onkin varsin pieni kaupunki! ppst, ruokakuvat näyttää superhyviltä<:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hööh, se on totta! Mutta Italian omistaja, älä huoli! Me olimme Pisalla vain yhden kokonaisen päivän, joten ei me siihen ehitty kyllästyä. Koska tultiin iltapäivällä tiistaina, ja lähdettiin aamupäivällä torstaina. :) Vaikka Firenze ois voinu kuulostaa hyvältä.
      Eli erittäin hyvä että pitäydyin vahvemmissa kahveissa, oli cappuchinokin nimittäin melekosen moista!

      Poista
  2. Minua nauratti ihan ääneen nuo pisan halailikuvat :D Kiva ollut muutenkin lukea kuulumisia sieltä etelästä. Mukavaa loppumaltailua! toivoo Enni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kiva kuulla! :D Ja kiitoksia, eihän tässä enää ole kuin neljä viikkoa ja sitten sitä ollaankin jo takaisin Suomessa, jänskää!

      Poista