GOZO ja SYNTTÄRIT!

Aika on taas mennyt vauhdilla ja on ehtinyt tapahtumaan kaikenlaista. Aloitetaanpa siitä mihin jäätiin, ja mistä lupasin jo sunnuntaina kirjoittaa. Sunnuntai menikin vähän erilailla, niin en millään ehtinyt silloin kirjoittelemaan. Vaan nyt sitä tekstiä taas tulloo ja palajon!

Perjantaina suuntasin Gozolle karnevaaleihin kera ruotsalaisten ja suomalaisten. Aamulla oli tosin sen verran flunssainen ja väsynyt olo, ettei olisi edes huvittanut lähteä minnekkään, vaan kerrankos tuota karnevaalit kokea saa! Bussi matka oli melkoista vuoristorata kapeilla kaduilla, vaan näkipä vehreämpää puolta myös Maltasta. Odottaessamme ruotsalaisia, sillä menimme edeltä jo satamaan kun luulimme että lippujen ostamiseen menee kauemmin. Ne ostettiinkin vasta kun lähdettiin Gozolta, aika erikoinen järjestely. Vaan siinä odotellessa aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja ensimmäistä kertaa tuli ihan kuuma siinä istuessa! Satamasta Gozolle meni varmaan alle 20 minuuttia! Ihanan vehreä on se koko saari ja sinne on kyllä mentävä vielä uudestaan, enhän edes nähnyt kaikkia ihania asioita siellä, kun tämä viikonloppu painottui karnevaaleihin.

Kävelimme hostellille, joka löytyi vähän jopa sattumalta. Se oli tosi iso ja tuntui kuin olisit tullut jonkun kotiin ennemmin kuin hostelliin. Siellä ei ollut ovissakaan lukkoja, vähän kuin muumitalossa! :P Olimme kaksi yötä kuuden hengen huoneessa, ja parvekeelta oli ehkä upeimmat näkymät mitä koskaan missään täällä aiemmin! Tuntui ettei silmät ymmärrä mitä ne näkee, niin hienolle se kyllä näytti… kyllä se kuvakin sen jo kertoo! Löydettiin oikein kiva ja edullinen ravintolakin ja siellä kävimme syömässä, ja sitten illalla kävimme yöelämässä… tai no, toiset kävi. Minulla ja toisella suomalaisella oli sen verran väsynyt ja flunssainen olo, että otimme kreisinrallikuskitaksin ja menimme mäkkärin kautta hostellille. :P

Sisäpihalta

Tässä ne näkymät parvekeelta, ei parempaa vois olla!

Lauantaina menimme aikaisin jo Naduriin, missä tämä suuri karnevaalitapahtuma tulisi olemaan. Kävelimme ylös mäkeä ja aurinko paistoi silloinkin mukavan lämpimästi! Niitä kelejä täällä odottelen lisää. Noh, perillä saimme huomata että tämä kylä oli autio. Eikä ravintolatkaan olleet auki. Vaikka meille hostellilla sanottiin, että ohjelma alkaa 2, se tulisi alkamaan vasta illalla klo 20. Siinä sitten istuttiin kirkon portailla ja nukuttiin kaikki nätissä rivissä, söin pahaa hod dogia ihmeellisessä pikkuravintolassa, odotettiin että kauppa aukeaa ja sitten istuskeltiin upealla näköala paikalla, mikä oli parasta! Kyllähän se aika meni, mutta pakko myöntää ettei kaikki mennyt ihan odotusteni mukaan ja välillä oli jopa hieman yksinäinen olo. En tiedä miksi. Oli myös ikävä Roopea, hirmuinen. Vaan sainpa syödä ekat mansikat, hyviä olivat!

Melkein pilvetön taivas!

Matkalla Naduriin, upeissa maisemissa...

Mun mansikat!

Vaan illalla, kun karnevaalit alkoi oli kadut ihan täynnä ihmisiä. Musiikki soi ja ihmiset tanssi, ja se oli kyllä kokemisen arvoista! Oli myös sellaisia lavoja, joilla ihmiset vaan jorasi :D Asuihin oli panostettu paljon, ja näin sellaisiakin asuja mitä ei olisi tullut mieleenkään… kuten joku porukka oli pukeutunut Monopoly-peliksi? Tai Twisteriksi! Mutta minusta hienoin oli sellainen mies, jolla oli akvaario päässä, ja siellä oli ihan oikeaa vettä! Sillä oli sellaiset sukellustamineet päällä. :D Eli kyllä ihmiset olivat panostaneet. Me olimme ostaneet porukalla pelkät naamarit Victoriasta jo perjantaina, vaan olisi ollut jännä pukeutua ihan kokonaiseen asuunkin! Tässä muutamia kuvia karnevaaleista Nadurissa...

Tyttöset

Tää oli se akvaario-mies!

SMURFFIT!

Vähän rekvisiittaa...

Sunnuntaina oli alun perin tarkoitus lähteä Gozolta jo päivällä, vaan kuulimme että pääkaupungissa Victoriassa olisi karnevaali-esityksiä vielä iltapäivällä! Taas olimme paikalla hieman etuajassa, mutta saimme ajan kulumaan ihan mukavasti. Harmillista oli vain se, että sunnuntaina satoi vettä. JA se, et ostin kiva vyön ja se olikin mulle liian iso. (Se tietää isälle vyön korjaamista! :D) Oli mahtavaa nähdä karnevaali-esityksiä, tanssijoilla oli todella upeita asuja. Pääseminen pois Gozolta oli hidasta, koska oli ruuhkia ja liikenne-ongelmia. VAAN ei se mitään, pääsimme veneesen, eikä maksanut se lippu kuin 5e. Kamalin vaihe olikin se, kun menin bussilla St Juliansiin, sillä joku oli oksentanut sinne, eikä sitä oltu edes siivottu. Hieman meinasi siinä 20 minuutin aikana alkaa heikottaa. Mutta kyllä karnevaalit olivat kokemuksen arvoiset, vaikka eivät ehkä ihan odotusten mukaiset. Sellaistahan se joskus tahtoo olla, että asiat menee joskus erilailla mitä kuvittelee.

Näin pikkaisen sisiliskon hihii!

Pukuja tanssijoiden!

Illalla aloin vielä stressaamaan kurssivalinnoistani. Päädyin vaihtamaan Advertising kurssin toiseen Antropologian kurssiin, sillä se tuntui kiinnostavammalle ja ahdistuin ryhmätyön tekemisestä, sillä olin siitä niin pihalla. Joten nyt minulle tulee 20op sijaan vaan 18op, mutta ei se haittaa. Vaikka opintoni venyisivät sen takia puoli vuotta eteenpäin tms. niin ei haittaa, koska onhan täällä vaihdossa ollessa niin paljon muutakin koettavaa kuin pisteiden kerääminen. Sitä paitsi, nyt voin ehkä panostaa kursseihin paremmin, kun ei ole liian montaa rautaa tulessa yhtä aikaa.

Maanantai oli mukava päivä! Menin aamulla luennolle, ja löysin yliopiston lattialta taas rahaa. (Löysin siis pari viikkoa sitten myös kadulta 10 euron setelin.) Aurinko paistoi luennon jälkeen upeasti ja kämpille kävellessä löysin vielä TOISEN vitosen setelin! Ihan uskomatonta, vaihtokaudellani on erikoinen sponsori; Maltan kadut! Sitten odotin Railin ja Teemun tuloa, ja ensin tuntui ihan hassulle kun he tulivat. Eihän täällä asunnolla paljon ihmisiä ole käynyt vielä, niin jännä tunne kun ei olekaan yksin. Tavaraa on ainakin paljon, ne jotka on nähnyt kun Teemu tulee laukkujen kanssa kesälomalle Sukevalle, voitte vaan kuvitella miten sitä tavaraa onkin. ;) MUTTA oli ihan parasta kun Suomesta tuli yllätyksiä! Teemu oli myös tosi kiltti kun toi minulle puhelimeen uuden muistikortin ja lissää Elovena puuroa! Lisäksi sain Iinan tekemän synttärikortin, lahjan äidiltä ja isältä sekä salmiakkia Eveltä ja Samilta. Tosi kiva mieli tuli! Kierreltiin vähän St Juliansia ja käytiin syömässä, Teemu söi sen 700g pihvinsä tyytyväisenä.

Tiistaina oli mun maagiset 2102-2012 synttärit! Ilmakin oli niin maaginen, että satoi melkein kokoajan taukoamatta vettä. Ei siis tainnu olla Valletassa mitään ilotulituksia mun synttäreiden kunniaksi (=karnevaalien joku päätöshomma). Minulla oli aamulla luentoja, enkä ole koskaan ollut luennolla niin väsynyt. Minä meinasin nukahtaa istualtaan… :D Sitten kenkäni kastuivat aivan märäksi, ja ovat vielä tänäänkin märät. Pitää yrittää kuivattaa niitä lämmittimen voimalla. Raili leipoi minulle upean kakun synttäreiden kunniaksi jeee, ihania nuo tädit! Voitte ihastella sitä seuraavaksi...

TADAA!

Herkkuaa!

On se niin kommee ettei silmiä irti saa :P

Illalla mentiin Vallettaan, vaikkei siellä sitten mitään ollutkaan. Löydettiin sattumalta ravintola, joka osoittautui ihan mahtavaksi paikaksi! Syötiin alkupalat ja ruoat ja jälkiruoatkin, eikä ollut niin hirvittävän kallista, kun oli niin hyvää ja mahtavaa palvelua! Kaikenlisäksi britti-tarjoilija oli käynyt viime kesänä Helsingissä, ja sitten kun kuuli että mulla on synttärit, niin toi suklaamoussen kynttilän kera eteeni! Sekin oli niin hyvää ja tuli hyvä mieli jeejee. Varattiin jo ensi viikolle pöytä, jotta voidaan siellä syödä ennen kuin Teemu ja Raili lähtevät.

Myö ja kippis!

Yllärijälkkäri jee!

Tänään kävimme kävelyllä Slieman suunnilla! Söimme English Breakfastiakin, ja sovittiin että huomenna on makaronilaatikko- päivä! Ihasteltiin aaltoilevaa merta, ja käveltiin siellä Slieman kivisellä rannalla! Me Railin kanssa jäimme sitten tietenkin niiden aaltojen alle! Minä ehdin hyppäämään tosin reunalle, mutta Railin kengät kyllä kastuivat.:D Nyt ne tuossa kuivaa minun eilen kastuneiden kenkien vierellä…

Hirmuisia aaltoja o-hoi!

Nyt pitäisi vielä jaksaa lukea niitä antropologian tekstejä, olen vaan vähän pihalla siitä mitä tarkalleen pitääkään lukea? Kun on noita vieraita kylässä niin unohtuu, että minun pitäisi opiskellakin? Ensi tiistaihin mennessä pitää ehtiä olla luovakin, jotta saa valokuvaus-kurssille materiaalia. On se kun läksyjä joutuu tekemään. Tällä viikolla on luvassa vielä turistina oloa noiden kahden kanssa, unohtamatta kuitenkaan sosiaalisia kontakteja muihin vaihtareihin!

Lopuksi vielä auringonlasku Cozolta...

Mielenmutkia ja yliopistohommia

Tänään kun kävelin yliopistolle, ajattelin miten hassua on, että kävelen tavallaan neljän eri kaupungin läpi päästäkseni asunnolta yliopistolle. Jos lasketaan kaikki, eli St Julians, Sliema, Gzira ja Msida. Tosi kummallista verrattuna Suomeen, sillä aikaahan siihen menee se 35 minuuttia. Oli myös erikoiset säävaihtelut, ensin oli pilvistä, sitten satoi hetken vettä, sitten tuuli ihan hirmuna… ja sitten aurinko alkoi paistaa tosi lämpimästi? Eli jos haluat kokea kaikenlaiset säät, vain alle puolessa tunnissa, come and see Malta! Vaan unohdan myös sen, että Suomessa on nyt lunta. Ihan kummallista, miten sen voi unohtaa jo nyt?

 

Nämä säävaihtelut ja sisätilojen kylmyys ovat lienee aiheuttaneet minulle myös tämän flunssan. Lisäksi olen tällä viikolla kokenut sosiaalisia vastoinkäymisiä… tai olen itse ajatellut liikaa ja kokenut yksinäisyyden tunteita. Ehkä siksi, koska ajattelin ettei tällä saarella vielä ole ketään, joka oikeasti välittäisi minusta, tai jonka kanssa olisin tutustunut syvemmin? Jooooo, tiedänhän toki että tässähän vasta kaksi viikkoa oltu täällä. Olen tavannut mukavia tyyppejä, vaan oonkin tämmönen haaveilija joka haaveilee ihmisuhteiltakin liikaa. Mutta luulen että kyllä se tästä, ja ihmissuhteet muodostuu tässä ajan kanssa. Niin alussa kun vasta ollaan, enkä aio tosiaan lannistua niiden tunteiden alle, vaikka ne välillä ajatuksissa vallan saa. Pittää myös tiedostaa, että oon aina yli-analysoimassa ihmisiä, enkä osaa tulkita oikein, varsinkaan tässä vaiheessa. Tässähän alkaa oppimaan itsestään kaikenlaista, vielä tarkemmin kuin aiemmin. Mutta tässä illassa on hyvä kuunnella tätä laalua, jotenkin vain...

MUUTEN, tänään sain tietää mitä  maltalaisten hokema MELA oikein tarkoittaa! Nimittäin kaikissa keskusteluissa ja tilanteissa, jos kävelin joidenkin ohi, kuulen sen sanan! Olen pohtinut mitä se tarkoittaa, miten se voi sopia joka tilanteeseen? Kuten arvata saattaa se oli täytesana, kuten arvelinkin. Sitä voi käyttää kuulemma ihan niin paljon kuin huvittaa ja sillä on monia merkityksiä. Sillä voi ilmaista ihmetystä tai myöntymystä… Jännittävää! Mysteeri ratkesi.

Tämä viikko on mennyt nopeasti, vaikka siihen on kuulunut noita mielenvaikeuksia! Nimittäin suurin ongelma minulle on ollut kurssien valitseminen. Sain ne sitten tänään vasta tehtyä, ja eilen illalla sain tietää että tarvitsen laitoksen luvat osallistuakseni kahdelle kurssille. Siinäpä sitten tänään piti juosta ympäri yliopistoa etsimässä oikeaa henkilöä allekirjoitusta varten. Eikä ollu kivaa se, koska vaikutti ihan sille, ettei kukaan tiedä mitään? Tämä Maltan kampus ei nyt niin iso ole, etteikö toisen tiedekunnan ihmiset voisi tietää toisiaan? Vai voiko? Kuitenkin kävi niin, että kun perjantaina pitäisi olla se lappu palautettu kansainväliseen toimistoon, niin sen laitoksen johtaja jonka nimmaria tarviin, on paikalla vasta maanantaina. Vaan jospa tuo jotenkin sujuisi siitä huolimatta. Nyt kun olen netin kautta ilmoittautunut kursseille, en voi enää niitä muuttaa. Paitsi ensi viikon ADD/DROP-viikolla. Voi kunpa täällä olisi samanlainen systeemi kuin Suomessa! Vaan sitä se vaihto on, asiat eivät ole kuten Suomessa.  

Olen siis valinnut itselleni seuraavanlaisia kursseja, ihan vaan teillekin tiedoksi millä aion sivistää itseäni!

 Kolme viestinnän kurssia, jotka ovat;

- Advertising, eli mainontaa ja kaikkea mitä siihen liittyy. Tässä tehdään ryhmätyö, ja olen kolmen maltalaisen ja yhden hollantilaisen kanssa samassa ryhmässä.

- Basic Photography, valokuvauskurssi jolla kehitetään kuvia ihan pimiössä ja tehdään lopputyönä jokin oma kuvakollaasi ja kaikkea! Ja ekalla luennolla näin varmaan kaikki kamerat 1900-l. alkaen.

- Presentation Techniques, joka on vasta huhtikuussa, ja se kestää alle kaksi viikkoa. Siellä käydään eri esiintymisjuttuja läpi ja harjoitellaan ja esiinnyttään ja  jottain! Tämä vaikutti lupaavalta, jos musta tulee vaikka joskus esiintymiskouluttaja eheheh.

Sitten muut kurssit;

- Contemporary Migration Issues Across the Mediterranean, joka on maahanmuutto-politiikkaa ja vaikutti tosi mielenkiitnoiselle, ja siinä tulee myös historiaa mikä on niin kivvaaa! Tämä on ainut kurssi, josta minulla on tentti. Kaikissa muissa pitää kirjoittaa essee tms.

- The Body in A Culture and Society, tämä oli antropologiaa ja jopa innostuin siitä, vaikka se onkin 17-18! Siitä miten keho on se, mikä vaikuttaa siihen millaisia me ollaan ja miten kehon kautta ymmärretään kaikkea, ja miten se nähdään yhteiskunnassa ja kuinka kulttuuri vaikuttaa siihen, jajajaja tulisi liian pitkä sepostus jos alkaisin selittää enemmän.

- Englishness, englantilaisesta kulttuurista. Luennoitsija puhui ekan luennon Englsih Breakfastista, ja siitä miten se muka kuvaa englantilaisuutta vaan kuvaako sittenkään? Eipä taija ja oho. Mää vaan mietin missähän kansalaisopistossa tällainen kurssi Suomessa olis? :D Mutta jospa siitä hyvä tullee, tiedän jo ainakin mikä on minulle brittiläisyyttä, josta voi pitää lyhyen suullisen! Se on se mussiikki!

Lisäksi otin sellaisen Degree Plus- kurssin, jossa pääsee tutustumaan Maltan historiallisiin kohteisiin ja oppii kulttuurista varmasti jotain. Siitä pitää maksaa 15 euroa, mutta se sisältää käynnit ja kuljetuksen näihin kohteisiin, museoihoin, temppeleihin jne. Joten se on varmasti mukava lisä.

 

 

 

Toivottavasti nyt selviän noista kursseista, kun niistä ei sitten eroon pääse. Jos haluut poistaa myöhemmin jonkun kurssin, niin joudut maksamaan siitä? Eli toivottavasti en joudu! Nyt täytyy rueta nukkumaan, sillä huomen aamulla on aika ottaa suunnaksi Cozon saari ja karnevaalit! JOS laivat lähtevät, sillä lakko uhkaa… eli vielä ei voi olla varma, päästäänkö sinne Cozon saarelle vai ei? Saa myös nähdään pääseekö sieltä sunnuntaina edes pois, vaan jospa! Tällä viikolla ei oo paljo kamera ollut käytössä, on ollu niin yliopistoa vaan ja nuhaisuutta. Vaan Cozo varmasti saa taas turistivaihteen päälle, ei huolta!

Loppukevennys, jos joku ei vaikka jaksanut lukee mun yliopistohommista mittään ja kaipaa kuvia, niin tässä on yksi-kaksi-sama! Sain ekan synttäripostin, JA IHAN LUVAN KANSSA, aukaisin jo sen! Palapeli-kortti, se oli tosi ihana! Minun piti koota se ensin, ennen kuin pystyin lukemaan kortin takana olevan viestin. Kiitos isoin veljeni ja Eve! eikä  muuten ollu mikään kaikista helpoin palapeli se, kun oli niin samanvärisiä paloja! Toi Tylypahka voi sitten tosiaan esittää mun yliopistoa... ;) Miten taas tuli näin myöhä?

Sunnuntaina ehkä kirjoittelen taas, kera karnevaali kuvien!

Neljän päivän romaani

Hiphei!

Tässähän on jo päiviä vierähtänyt, ja sen aikana minulle on jo muodostunut jonkinlainen porukka, jonka kanssa voi tehdä kivoja juttuja! Olen myös käynyt ekoilla luennoilla, ja käynyt kaksi kertaa Pacevillen kummallisessa maailmassa. Olen myös kokenut ensimmäisen fiestani täällä ja suuret markkinat! Nyt tiiätte mitä on tulossa!

Ruotsalaiskolmikko, joihin tutustuin jo silloin orientaatio-päivänä ovat oikein mukavia. Lisäksi olen tavannut kaksi OOLULAISTA, joista toinen on käynyt jopa Sonkajärvellä! Maailma on aivan liian pieni, on se! Tällä porukalla olemme ehtineet tekemään jo kaikenlaista, ja on ollut mukavaa viime viikkoon verrattuna, että tekemistä on ollut joka päivä ja kokoajan enemmän.

Näillä mennään! ;)

Ihan ensimmäinen luento, Media,Society and Culture oli hieman pettymys. Nimen perusteella vois luulla jotain tosi jännää, vaan ei se jotenkin iskenyt. Sitten toinen kurssi jolla torstaina olin on Advertising ja siellä luennoitsija puhui kiinnostavammin, ja meidän piti jo muodostaa ryhmät koko kurssin ajan kestävää lopputyötä varten. Olen 3 maltalaisen ja yhden hollantilaisen tytön kanssa! Siitä tulee varmasti mielenkiintoista. Torstaina me vietimme iltaa ruotsalaisten ”kattohuoneistossa”, oli tosi mukavaa! Kävimme myös joissain ERASMUS- pirskeissä, joissa oli tällä kertaa sentään DJ. Vaan ei sielläkään helppoa ollut ihmisiin tutustua, kaikki olivat melko lailla omissa porukoissa. Eikä keskustelu muutenkaan siellä olisi onnistunut. Kun lähdettiin sieltä pois, kaikki tuli vilkaisemaan mun asuntoa! Tuli heti mukavempi tunne tästä asunnosta, kun täällä on käynyt edes lyhytaikaisia kyläilijöitä.

Only for the Girls- kuva!

Perjantaina Valletassa oli St. Paul’s Day fiesta, joka oli myös valtakunnallinen vapaa-päivä. Aloin vaan miettiä, miten suuret ne ensi viikolla alkavat karnevaalit mahtavat olla, kun uskonnollinen pyhimyksen juhla keräsi niin paljon ihmisiä ja oli musiikkia ja raketteja ja koristeita! Kaiken huipentuma oli se, kun St. Paulin kirkosta kannettiin ulos tämän samaisen St. Paulin patsas, ja silloin kaikki ihmiset alkoivat hurrata ja huutaa. Minusta se tuntui jopa vähän hämmentävälle, koska kyseessähän oli patsas? Siinä myös huomasi, miten kulttuurisssa olevat asiat voivatkin tuntua vieraille kun ei itse näe maailmaa samalla tavalla. Katolilaisuudessahan pyhimykset, ja niiden muotokuvat ovat erittäin tärkeitä. Hyvin mielenkiintoinen kokemus se oli, ja kävimme myös Johanneksen kirkossa nopeasti, jossa oli menossa jumalanpalvelus. Siellä oli todella upea katto! Otan siitä kuvan joku toinen kerta, sillä valokuvaus ei ollut sallittua jp:n aikana.

Häntä kaikki odottivat...

Lauantaina alun perin oli tarkoitus mennä syömään sushia, vaan toinen ruotsalaistytöistä oli kuullut että Yliopiston asuntolassa on jotain tutustumisleikkejä! Päätimme lähteä sinne, jotta voisimme myös tutustua muihin vaihtareihin. Residenssin asuntolat olivat sellaisia, että olen iloinen valinnastani asua omassa asunnossa. Toki tunnelma oli jotenkin mahtava, sillä kaikki siellä menivät ja olivat ja juttelivat! Vaan silti uskon, että tämä oma asunto oli kuitenkin minua varten. Varsinkin useiden rakkaiden vierailijoidenkin kannalta! Pelit eivät olleet mitään parhaimpia tutustumiseen kuitenkaan, olisin itse keksinyt parempia. :D VAAN olin sentään kisailun voittaja tiimissä, jee! Palkintona tosin oli hirmuinen kanisteri olutta, joten enpä siitä paljon riemua repinyt. Onhan se silti aina kiva voittaa! Juttelin parin ulkomaalaisen kanssa ja ilmapiiri oli sellainen, että vielä vois jossain nähdä ja jutella lisää. Ihan mukavaa, vielä kun sai ilmaisen kahvin ja voileipiä jee!

Lauantai-iltaa vietimmekin sitten näiden oululaistyttöjen kotona, ilman toimivaa vessaa. Se onkin opettavainen tarina siitä, miten Maltalla ei aina kaikki toimi. On kamalaa ajatella, ettei olisi toimivaa vessaa? Asu siinä kerrostalossa sitten! Huh. Ei se kuitenkaan iltaamme haitannut, söimme herkkuleipiä ja muffinseja ja suunnittelimme ensi viikon karnevaaleja, sillä päätapahtuma on Gozon saarella, jonne on noin 30km täältä puolen Maltaa. Nämä karnevaalit ovat todella iso tapahtuma, joten vapaita hotelleja ei ollut enää paljoa. Onneksemme löysimme hostellin, jossa oli 6 hengen huone! Sinne me kaikki mahdumme mukavasti majoittumaan kahdeksi yöksi, eikä hinta ollut paha, noin 35 euroa per nenä! Tuntuu ihan hassulle, että ne ovat jo viikon päästä kun ei ole ollut Maltallakaan edes kahta viikkoa. Huippua päästä kokemaan oikeiden karnevaalien tunnelma!

Sitten aivan yhtäkkiä nousi UKKONEN? Alkoi sataa, salamoida ja jyristä. Eikä sää-ennusteesta tätä voinut nähdä. Muutenkin olen huomannut, että Maltan sää vaihtelee hetkessä ääripäästä toiseen. Minä joudun menemään yksin bussilla St Juliansiin, ja bussipysäkilla seistessä ne salamat vaan halko taivasta. Jouduin vielä odottamaan varmaan vartin, ja kaikenlisäksi bussikuski alkoi jutella kanssani. Tämä keskustelu oli huvittava, koska huomasin ettei hän ymmärtänyt aina mitä minä sanoin, enkä minäkään saanut selvää hänen aksentistaan. Vaan ensimmäkseen hän ei ymmärtänyt minua, koska katsoi monesti pitkään ja sitten vaan hymyili.

Sunnuntaina oli isot markkinat, joiden ensin luulimme olevan Valletassa, mutta sinne mentyämme paljastui että ne ovat syrjemmässä Marsaxlokk:issa. Markkinat ovat Valletassa vain arkisin, muttei se haitannut koska ilmeisesti bussia olisi pitänyt kuitenkin vaihtaa pääkaupungissa. Busseista sen verran, että ne on kyllä ihan kivoja ja edullisia Suomeen nähden. Päivälippu maksaa 2,60 ja sillä saa matkustaa niin paljon kuin haluat. Vähän erimeno on muuten noiden tarkastusmaksujenkin kanssa, Suomessa kun ne on jotain lähemmäs 100e, täällä joudut maksamaan 10e jos jäät kiinni ilman lippua matkustamisesta. Hassua kyllä, tänä aamuna kun menin Vallettaan, sattui tarkastajakin paikalle.

Olin Valletassa jo hieman ennen muita, ja menin käymään eräässä turistiliikkeistä, sillä sunnuntaisin suuremmat/erikoisemmat kaupat eivät edes ole auki. Liikkeen omistaja oli vanhempi mies, joka alkoi myös jutella minulle, kysyi olenko lomamatkalla. Kun kerroin että asun täällä 5 kuukautta, niin ihan yhtäkkiä, hän kätteli minua ja sanoi; Welcome, welcome ja suuteli poskelle!? Sitten hän kysyi mistä olen, ja mikä nimeni on ja toivoi näkevänsä minut usein hänen liikkeessään. Jatkoin sitten kiertelyäni, ja päätin ostaa mukin. Kun menin kassalle, tämä mies sanoi: Should I buy you a coffee? YEES! Jooo, sitten minun piti kertoa millaisen haluan ja hän lähetti toisen työntekijän hakemaan minulle kahvia. Sitten puhuimme Suomesta ja Nokiasta ja siitä mitä minä opiskelen, hän halusi minun jäävän juttelemaan vaan onneksi sain silloin Nicolinalta viestin, että hekin ovat tulleet Vallettaan. Myyjä toivoi että toisin kaikki ystävänikin sinne… JA vasta sitten, sain maksaa ostokseni. Sain myös melkein euron alennuksen, mikä oli ihan kivaa, vaikka en ehtinytkään kahvia juomaan. Vaan tilanne oli kyllä todella yllättävä, ilmeisesti se vanha mies yritti olla ystävällinen… vaan minua nyt lähinnä naurattaa nämä kohtaamiset maltalaisten kanssa. Nimittäin, siksihän minusta tuntui oudolle, koska ei kukaan noin Suomessa tekisi. Asiakkaan ja myyjän välinen vuorovaikutus… helpostihan tuota analysointi materiaalia täältä vaihdosta löytää!

Nyt itse sunnuntain päätapahtumaan, eli markkinoihin! Sieltä tosiaan löytyi kaikkea, hedelmiä, kalaa, ruokaa, vaatteita, koruja, siivousaineita, laukkuja, leluja, maltalaisia käsitöitä… ihan kaikkea! Edullisempaan hintaan kuin vaikka kaupunkialueiden kaupoista. JA ne kojut jatkui KAUAS pitkin rantaa! Siellä aikaa menikin kierrellessä. Löysin edullisen takin ja villapaidan ja puseron, sain vielä tingittyäkin hinnoista. Se kannattaa. Ostin myös turistipyyhkeen, I love Malta hehee. Kävimme porukalla syömässä kiertelyn jälkeen ihan mukavassa ravintolassa, söin lohta ja maksoin annoksestani 7 euroa ja nälkä lähti. Maisemat oli myös vehreämpiä ja erilaisia, ei pelkkää keltaista kaupunkia. Te, jotka olette tulossa luokseni kyläilemään tietäkää jo nyt, että markkinoille myö männään sunnuntaesin! Se oli oikein mukava kokemus. Ensi kerralla ostan kaikkia ihania hedelmiä ja vihanneksia sieltä.

Sai myös eläviä kultakaloja 2e! Aika kurja elämä valkoisessa laatikossa :(

Kala-ateriani mun!

Tänään päivällä oli aurinkoista ja tosi lämmintä, sitten iltapäivällä satoi vettä ja oli kylmä. Erikoista on, eikä minun kroppani siitä vissiin tykkää. Minua hieman yskittää ja kurkkuni on nyt kipeä, joten pelkään että tulen kipeäksi. En todellakaan haluaisi, koska pitäisi valita kurssit tällä viikolla ja käydä tutustumassa niihin luennoilla! Lisäksi Gozo karnevaali viikonloppukin tulee ihan pian, ja tahdon olla terve! Sitäkö tämä jatkuva kylmyys teettää? Nyt on parempi mennä nukkumaan, jotta jaksan huomenna mennä kuulemaan millaista se maahanmuutto politiikka välimerellä on! Leikin terveydelläni kirjoittaessani blogia, olisi ehkä kannattanut mennä nukkumaan...

Mutta minusta tuntuu, että tämä Malta-elämä on tosiaan vähän päässyt alkamaan, ja siksi vielä vähemmän haluaisin sairastua NYT! Ei tule kuuloonkaan. Jokaisena päivänä kyllä ajatukset menee melkoista tunne- aallokkoa, mutta se on varmasti ihan normaalia. Oli kyllä paljon tekemistä nyt neljän päivän aikana, ja siksi en myöskään pysty kontrolloimaan tätä tekstin tuloa. Vaan kyllä Malta alkaa tuntua paremmalta päivä päivältä, kuhan saisi tuon kylmyyden jo muuttumaan lämmöksi! Edes Gozon ja Valletan karnevaalien kunniaksi! Ja ekojen vieraiden tulon kunniaksi! Tai mun synttäreiden kunniaksi! Oo, ja mä sit odotan, että mun pieni postilaatikkoni pursuaa ylläreitä ensi viikolla, vinkvink ;)

 Ennen kuin pimeä tulee, Maltalla on ihan erivärinen taiva kuin Suomessa milloinkaan. Ihanan värinen. Se varmaan johtuu välimerestä? Tässä kuva Johanneksen kirkosta ja siitä Maltan taivaasta... :)

Somewhere over the rainbow... Iihanat converset on!

Olo yliopistoon "tutustumisen jälkeen" ei ole paljoa viisaampi kuin eilen. Orientaatio päivä oli kyllä melekonen. Hirveästi infoa lyhyesti ja nopeasti, ja yksi niistä puhui englantia hyvin maltalaisittain ja toi lisähaastetta ymmärtämiseen, vaan eipä siinä. Kyllä sieltä sai poimittua asiaa, vaan täytyy myöntää että on niiiiiiiin vanhanaikaista tämä kurssikuvio täällä Jyväskyllään verrattuna! Ensinnäkin, kursseille kyllä ilmoittaudutaan netissä, mutta kun olet kerran ilmoittautunut niin niitä ei voi enää perua netin kautta. Vaan onneksi aikataulut löytyivät netistä. Ilmeisesti pitää siis juosta luentosalien ovelta ovelle tietoa etsimään, ainakin sellaisen käsityksen siinä sai. Ja ilmoittautuminen netissä alkaa vasta 17.2. eli nyt saa kokeilla kursseja, että onko ne kivoja vai ei. Eli lukujärjestys pitää alkaa kokoamaan tässä. Kyllä se siitä. Paljon pitää selvittää asioita, mulle tuli ikävä Korppi-järjestelmää, sillä on se vaan niin heleppo! Infon aikana iski paniikki, koska en tiennyt miten muihin vaihtareihin voisi tutustua!? Huomasin jotenkin olevani vähän lukossakin jopa? Eikä infon aikana voinut jutella, ja yliopiston esittely kierroskin peruttiin SATEEN VUOKSI? :D Kaipa täällä ollaan sokerista, vaikka luulen että suurin osa ajasta olis kuitenkin ollut sisätiloissa. Tänään siellä tervetuliaisjuhlassa onkin ilmeisesti tarkoitus tutustua muihin, sillä mitään muita tutustumisleikkejä täällä ei leikitty. Infon jälkeen, siinä se oli ja kaikki vaihtarit omille teilleen!

Onneksi yllättäen yksi tyttö tuli juttelemaan kanssani yliopiston kahvila/ruokalassa, hän istui takanani orientaation aikana ja kysyi olinko Suomesta? Hän oli kotoisin Ahvenanmaalta, muttei osannut suomea kuin vaan vähän. Lisäksi hänellä oli kaksi ruotsalaista kaveria, ja heidän kanssaan siinä tuli juteltua ja vähän tutustuttua. Ollaan menossa samaa matkaa illan tervetuliaisjuttuun! Ihan kivaa! Olipa hauskaa puhua englantia och lite svenska... :D Oli myös upeaa luoda ensimmäiset kontaktit ihmisiin, jee! Siitä tuli älyttömän hyvälle mielelle, muuten oisinkin varmaan itkenyt yhtä paljon kuin tänään tuli taivaalta vettä. No en ehkä ihan niin paljoa!

Vaan sitten yliopistolta pois kävelin, taivaalta pienesti vettä ripsi ja aurinko paistoi samaan aikaan. Niin saapuessani St Juliansiin näin siellä sateenkaaren! Sain myös lähikahvilasta ilmaisen kahvin, kun olin ostanut lähikaupasta ekana iltana niiin paljon tavaraa!

Lisäksi löysin Urban Jungle nimisestä kaupasta Converset 27 eurolla! Mitä? Joooo, en nyt voinu itekään uskoa, mutta sen verran ne maksoi. Nyt vaan aloin miettiä olisiko sittenkin pitänyt ottaa kokoa isommat vai nämä mitkä nyt ostin? Sillä normisti se on 39 vaan nyt 38 on nämä... hmm. Toisaalta yhdet slimit on mulla kokoa 40, että vähän vaihtelua eri malleissa voi olla. Nämä tuntui tukevammalle jalassa, ja ne kyllä muokkaantuu. Ja kattokkee nyt miten ihanan väriset ne on, ja vaihettavat nauhatkin vielä sai mukkaan! Iiihanat edulliset Converset!

Nyt pitää kertoa UNI, joten voi skipata jos ei mun nerokkaat unet jaksa huvittaa! ;) Näin viime yönä unta, että olin kotoa lähdössä Maltalle. Sit se lento lähti seuraavana aamuna klo 8, kuten oikeastikin lähti. Olin lähdössä viimeiseen junaan, ja äiti, isä ja Roope olivat viemässä minua. Sitten se juuri kun olin laittamassa tavaroita junaan, SE LÄHTI! No, sitten Roope meinasi lähteä viemään minua meidän autolla Iisalmeen, että ajetaan se juna kiinni. Meidän autosta loppui bensa jo Sukevalla vitostiellä, niinpä jäätiin siihen. Sitten unessa soitin taksikuskille, joka kuskasi minua kouluun koko peruskoulun ja lukion ajan. Hän oli vapaalla eikä suostunu viemään mua Iisalmeen. No Sitten Roope hävisi jonnekkin, ja äiti ehdotti isälle että nyt pitää kyllä ajaa Helsinkiin. Isä sitten pakkasi jo tavarat, kunnes keksi että voi viedäkin mut yöjunaan, kun ei jaksakaan lähteä viemään minua Helsinkiin asti. Minä en ois halunnu junaan, koska se oli puoli seitsemältä aamulla Helsingissä ja meni Oulun kautta. Sinne kuitenkin jouduin, ja ehdin siihenkin juuri ja juuri, sillä mun piti hypätä muka liikkuvaan junaan. :D Muistan unessa päässeeni Helsingin rautatieasemalle... mut sit taisin herätä. Hieman myöhässä näin lähtöhepuli-unta!

Miten näitä sanoja aina ilmestyy näin paljon? Oon tosi hyvä jorisemaan. Vaan josko tuota osaisin illalla yhtä sujuvasti jorista uusille ihmisillekin? Sitä odotellessa!

Paha ruoka, pahempi mieli?

Katukuvaa hihii!

Hohhoo! Huomenna alkaa se itse asia, minkä takia tänne Maltalle varsinaisesti tulinkin… eli opiskelu! Eilen löysin tieni yliopistolle, vaikka melkoista sokkeloahan tuonne pääseminen on, jotta saa nähdä miten huomenaamulla käy… ajattelin lähteä tunti ja vartti etukäteen, niin siinä pitäisi olla varaa eksymisellekin. Olen huomannut että vaikka kuinka monesti jo olisit kulkenut jostakin, näyttää kaikki mutkikkaat kadut samanlaisille joissain paikoissa, että ei se hyvä muisti oikein auta. Ulkona oli tosi kylmä, minua vaan paleli, vaikka aurinko välillä pilkisti pilvien takaa. Ois pitänyt ottaa niitä talvikamppeita mukkaan! Yliopistolle sokkaroidessa pääsi ihan luonnonhelmaan, polkuja pitkin kulkemaan!

Esimakua yliopiston rakennuksesta!

 Eilen oli jotenkin kotoisa olo, kun netin kautta näki suorana presidentinvaalit… ihan ku ois ollu televisio päällä Suomessa! Täällähän on telkkari, mutta se ei ole käytössä enkä halua alkaa säätää sen kanssa. Lisäksi toivon että minulla olisi muutakin tekemistä, kuin television katsominen täällä ollessani! Vaikka aina Suomessa, kun minulle tuli yksinäinen olo, saatoin laittaa telkkarin päälle kuullakseni vaan puhetta. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei maltalainen tai italialainen puhe kuitenkaan auttaisi yksinäisyyteen?

Tänään täällä myös tuuli, OLI HIRMU TUULI. En pystynyt hengittämään vastatuuleen, ja tuntui että lähtee itsekin lentoon. Kävin Valletasta hankkimassa ID-cardin jolla pitäisi sitten saada kaikenlaisia alennuksia kaikenlaisista paikoista. Siellä toimistossa piti täyttää lomake, ja käydä kuvassa ja odottaa kauan jonossa. En tosin vielä saanut sitä, se pitää hakea myöhemmin.

Kuten otsikossa jo mainitsin, tänään oli paha ruoka päivä. Ostin Valletassa nuudelihommelia, ja luulin et se ois hyvää ja herkkua, mutta ehei! Ihan ku joku ois hiekkaa siihen laittanu, sen verran narskui suussa. Se oli varmaan joku mauste, mutta ei maistunut hyvältä! Onneksi maksoin siitä vain 4 euroa, muuten ois voinu harmittaa enemmänkin. Miksihän odotin edes hyvää tuolla hinnalla? Olis se voinu olla! Olen sellainen, että jos ostan ruokaa ja se tuottaa pettymyksen niin alkaa vaan kiukuttaa. Niinpä tein ale-ostoksia parantaakseni mielialaani… se toimi ihan hyvin. Enkä tuhlannut edes paljoa rahaa, ja sitä paitsi nyt kun täällä vielä on alennukset niin silloinhan pitää ostaa. Löysin muuten ihanat converset, oikeastaan kahdet! Vaan kummassakaan ei ollut minun kokoani, mutta niinpä se alessa tahtoo olla. Yritin ruokkia itseäni myös sellaisella pasteijahommelilla, mitä saa monista kojuista ja kioskeista täällä, eikä sekään ollut erikoisen maittavaa sisältä. Huoooh. Tosi huono ruoka-päivä, vaan ei se mitään! Pasteijakaan maksanut kuin 30senttiä! Ruokakaupasta ostin sitten ruokaa, ja uskalsin jopa ottaa pienen maitopurkin mukaani sillä aion testata mille se maistuu.

 

Hirmutuulen takia myöskään laiva ei kulkenut Slieman ja Valletan välillä enää pois tullessa, niinpä oli käveltävä Valletasta aina St Juliansiin asti… no, eihän siinä mennyt kuin tunti. Joten ei haitannut, korkeintaan pelotti että tuuli vie mukanaan. Olisi toki voinut mennä bussillakin… mutta sitten en olisi nähnyt esimerkiksi AKU ANKKA venettä!

Minua kyllä hieman jännittää millainen olo on huomisen jälkeen, koska tulee niin paljon infoa ja uusia ihmisiä. Tervetuliaispirskeetkin vaihtareille on tuolla Pacevillessa, joka on siis Maltan suurin yöelämä-alue (onpa taas hieno sana). Voisihan sinne mennä, josko johonkuhun tutustuisi. Eikä tuo Paceville ole kuin ehkä kilsan päässä asunnoltani, niin uskallan varmaan pimeässäkin sen verran liikkua. :D Minun on ehtinyt tulla jo ikävä Suomessa monia asioita… tietenkin rakkaita ihmisiä, vaan myös asioita jotka tekee elämästä helpompaa. Olen ikävöinyt esimerkiksi polkupyörää, imuria, lämmitystä, kunnon suihkua ja moccamaster kahvinkeitintä kotona! On myös hyvä huomata, miten hyvässä kunnossa Suomessa kaikki julkiset rakennukset ja kadut oikeasti ovat. Vaan eipä tuota nyt auta alkaa murehtimaan, tämä on Malta-aikaa nyt! Silti se imuri ois niiin ihana, koska valkoiset lattiat eivät anna anteeksi pientäkään määrää likaa. Mattoja nyt ei olekaan.  

Kun tulin asunnolle pahan ruoka- päiväni jälkeen, oli minun postilaatikossa ensimmäinen kortti Suomesta! Jiheee, olipa hauskaa lukea ja saada postia! Onpa kivaa kun mulla on Kati-täti joka testaa, kulkeeko minulle posti vai ei! Hemuli-postimerkkikin jee!

Huijasinpa otsikolla, ihan hyvä mieli on, vaikka välillä vaihtelee! Ikävä ihmisiä!

"Everything surrounds you"

Olen seikkailut kahtena päivänä nyt näitä seutuja, eilen St Julian'sissa, Pacevillessa ja sitten tänään Sliemassa ja Valletassa! Eilen minusta vielä tuntui että asuntoni onkin aika kaukana kaikesta... mutta tänään kun kävelin vielä lisää, huomasin kuinka lyhyt matka sieltä kaikkialle on. Esimerkiksi kävellen Sliemaan menee noin 20min (lyhintä reittiä), vaikka tänään kävelin rantaa pitkin ja se vei tunnin. :D MUTTA oli hyvä huomata, ettei se olekaan niin kaukana. Nimittäin Sliemasta kulkee "venebusseja" Vallettaan, joka maksoi edestakaisin vain 3 euroa, ja matka kesti ehkä 5min jos sitäkään. Huomasin myös, että St Julian's:n keskus on lähempänä mitä tajusinkaan. Oli jännittävää huomata, miten se kun osasin kävellä lyhyempiä reittejä ja löysin oikeisiin paikkoihin sai hymyilemään! Eli se mitä yhdessä muurissa Pacevillessa luki, on totta...

Huomasin myös, että on paljon kivempaa vaan vaeltaa ympäriinsä... en tänään olisi malttanut tulla asunnolle, kun täällä ole mitään niin jännää tekemistä. (Paitsi voipi soitella kotiin ihanille!) Ulkona kun on vielä lämpimämpää kuin täällä asunnolla, niin ehkä myös siitä syystä ulkona on mukavempaa. Mutta kyllä minä alan pitämään tästä asunnosta, tai siis... huomaan että pientä sopeutumista on alkanut tapahtumaan. VAIKKAKIN tänä aamuna heräsin hirveän kovaan TUMTUMTUM-ääneen, ja säikähdin hulluna! Koska ekana kuvittelin että mun boileri, jonka eilen laitoin jääkylmän suihkun jälkeen päälle, räjähtää? :D Sammutin sen heti, ja menin kattomaan sitä tuonne sisäpihalleni... ja sitten alkoikin kuulua poran ääni ja tajusin et joku vissiin remontoi jotain. En oo kyllä mikään vedenlämmitinasiantuntija siis, vaikka iskä eilen kertoikin että se on ohjelmoitu varmasti niin ettei se ylikuumene.

Eilen sain huomata kuinka lähellä Paceville onkaan minua, ja sieltähän löytyy kauppoja ja myös yöelämää. Sekä Hard Rock Cafe! Oli jotenkin hassu tunne, kun yleensä on ollut ulkomailla niin on ehkä se pari viikkoa aikaa tutustua ja nähdä paikkoja... nyt tuntuu vähän samalle, ei tajua että tänne jää pidemmäksi aikaa. Paljon tuli käveltyä ja nautittua ensimmäinen ateria Maltalla, maksoin siitä 13 euroa ja siinä oli valtavasti syömistä. Sinänsä ehkä vähän älytön annos, koska siinä oli lihakasvis-vartaiden lisäksi ranskalaiset, riisiä ja vielä tortillaa? Vaan eipä tarvinnu koko päivänä muuta syödäkään. Minusta myös tuntuu, että olen syönyt hirveän vähän täällä ollessani, muttei minulla ole ollut nälkäkään? :D

Innostuin kyllä ympäristöstäni tosi paljon, ja tahtoisin jo jakaa ne jonkun ihanuuden kanssa! Vaan onneksi jo parin viikon päästä pääsee esittelemään ekaa kertaa paikkoja Tempulle. Hurjalta tuntuu ajatella, että yliopisto alkaa tiistaina, sillä en yhtään tiedä kuinka paljon sitten jää aikaa tehdä kaikkea muuta? Vaan onhan tässä kesäkuuhun asti aikaa! Päivän mittaan tuli kyl kovakova ikävä Roopea, mutta kyllä se toukokuu sieltä vielä tulee! <3

Pacevillen ostoskeskuksen "katolta".

Vaan sitten, tänään kävelin rantaa pitkin Sliemaan ja sieltä Vallettaan! Merta katsellessa mulle tuli vähän jopa Brighton mieleen, ja tuntui oikeastaan aika hyvältä olla täällä. Valletta on kyllä yhtä ylä- ja alamäkeä! Vaan melko hienoa sielläkin on, ja kivoja kauppojakin löysin. Ostin muuten laukun, jonka ale-hinta oli 17e. MUTTA siinä ei ollut hintalappua, niin sit kun katoin kuittia niin se myyjä möikin sen minulle 14 eurolla! Eli mähän voitin ja tulipa kiva mieli! :P Valletasta löytyi myös Vodafonen liittymä, johon sai jonkinlaisen opiskelijaedun, jolla pystyy soittamaan neljään muuhun vodafone-numeroon ilmaiseksi, ja sitten kuukaudessa maksaa 10e ja siihen tuli myös jonki verran nettiä... en enää muista paljoa. :D Liittymä tosin aktivoituu vasta ehkä viikonloppuna, mutta ennen yliopiston alkua joka tapauksessa.

Lopuksi kuvia tämän päivän seikkailusta Maltan pääkaupungissa, Valletassa!

Löysin ISKÄlle avannon Slieman rannalta hehee! ;)

Tällaisella pääsi nopeasti piäkaapunkiin!

Mandariinipuu Valletassa!

Edelleen hurmaannun ikkunoista ja ovista.

Sari Valletan mäkisillä kaduilla!

Ensimmäinen Latteni Maltalla!

Löysin tänään Maltan suurimman ostoskeskuksen ja taidanpa mennä lauantaina sinne aikaani kuluttamaan, mutta en kaikkia rahojani. Tänään on ollut ihan hyvä olla, ehkä illalla vähän yksinäisyys iskee... mutta silloin pitääkin yrittää vain nukkua. Ihan hyvä minun on nyt jo olla, ja siitä olen onnellinen!

Eilisen ravintolan katossa oli hyvä lausahdus, tällä asenteella varmaan pitäisi mennä eteenpäin täällä vaihdossa ollessa. Täytyy yrittää!

MA MAltalla MAjailen JÄnnittävästi JÄrkytyksestä JÄätyen!

 
Japanin tuliainen ja Sari yhdessä Lontoossa!

Lennot sujuivat täysin ongelmitta, mun laukut ei painaneet liikaa eikä ne myöskään kadonneet minnekään, ja ruumasta laukku tuli vielä ensimmäisten joukossa ulos! Lontoossa oli ihan helppoa vaihtaa terminaalia, seurasi vain violetteja kylttejä niin löysi perille. Jouduimme odottamaan melko kauan, ennen kuin tuli tieto miltä portilta lento lähtee, ja se lähtikin puoli tuntia myöhässä. Vaan ei se haitannut! Olisin melkein halunnu jäädä Lontooseen… menin ihan sekaisin lentokentän kaupoista! JA LÖYSIN HULA HOOPSEJA! Ihanaa, sekä ostin Lontoo palasaippuan!

Sain ilokseni nauttia myös Starbucksin kahavia, ja hyvvää oli! Sitten ajattelin, että jos menin pelkällä lentokentällä niin onnesta sekaisin, oisikin ollu IHAN liian onnekasta jos oisin siellä vaihdossa. Olisi voinut olla onnetonta myös rahapussilleni… Mutta kun Maltan kone lähti, niin olin kyllä innostunut Maltasta. Maltalla alkaa karnevaalitkin tässä lähiaikoina, jotka loppuu mun synttäripäivänä! Kun saavuimme Maltalle, oli aika jännää nähdä lentokoneen ikkunasta mistä se valtio alkaa ja mihin se loppuu. Lentokentällä yellowcab tuli ja haki meidät, ja ajoi kyllä mielestäni ihan hyvin vaikkakin aika kovaa... mut mulla oli huono olo, niin en oikeastaan ajatellut mitään siinä taksissa.

 Maltan lentokentältä, ja palmuja on!

Sitten kohtasin asuntoni ensimmäistä kertaa. Vuokranantaja vaikutti ihan mukavalta, muttei ymmärtänyt suomalaisuuttani. Esimerkiksi, kysyin voinko kävellä asunnolta kouluun, ja hän vastasi; No et todellakaan! Sitten luulin, ettei sinne mene kävelykatua. Onneksi asunnonvälittäjä Anthony pelasti tilanteen, ja sanoi; ”voi tietysti, hän ei ole niin kuin me, että pitää ajaa autolla joka paikkaan.” ELI 30 minuuttia arviolta menee kävellen ja sinne menee kävelykatukin! Jos Kortepohjastakin kävelin yliopistolle Suomessa, vaikka pakkasella, niin kävelen kyllä myös täällä! Sopimukset on kirjoitettu, vaikkei täällä nyt kaikki ihan ollu silleen miten kuvittelin. Esim. lakanoita yms, mutta se vuokranantaja lupasi tuoda minulle toiset. Mun vaan pitäisi pyytää tyynyjä ja peittokin, vieraitani varten…

Asunnonvälittäjäni Anthony oli kyllä aivan huipputyyppi! Miettikää, kuka asunnonvälittäjä antaa kaksi euroa vuokranmaksuun, kun piti olla 4 euroa ja mulla vaan 3, niin se otti omasta pussistaan 2e ja käski mun pitää euron kolikkoni! Hän näytti mulle myös kaupan, josta saan ostettua läppäriin sopivan adapterin ja ruokaa, sekä näytti miten kaaanista St Juliansin keskustassa on! Ja asun ihan sen keskuksen vieressä… ja merikin on aivan lähellä, ja siinä on vielä kiviranta josta voi uida sit lämpimällä. Ainakin kaksikerroksinen ruokakauppa jossa on sistustusliikekin! Näin muuten kaupassa tytön, jolla oli hirmu paksu toppatakki... ja paljaissa jaloissa flipflopit? Varmaan hyvä ääreisverenkierto.

Sitä paitsi, St Julianissa on LOVE-patsas/maamerkki… joten TÄN ON oltava mun kaupunki, se oli ihana ja oo!

Asuntoani mun!

Olenhan kuulostanut jo tarpeeksi riemastuneelta, että voin kuulostaa myös ahdistuneelta? Asunnosta… toki se on yhtä hieno kuin kuvissa, ehkä siksikin NIIIN KYLYMÄ. Ah, niin ihana kivilattia on jäätävä. Tuli todellakin Samlita ja Eveltä saatu Japanin tuliainen (tossut) tarpeeseen! Nimittäin tuo kylmyys puskee läpi villasukankin. Ulkona taas tarkenee vaikka ilman takkia! Eli tämä ei käy minun järkeeni, pitäs varmaan nukkua siellä...

Lisäksi olen erittäin vainoharhainen torakoiden suhteen. Eihän ne nyt näin kylmässä haluaiskaan olla, ja olisivat varmasti esittäytyneet jos olisivat. Mutta silti, mua pelottaa liikkua täällä asunnossa… jossa on myös ohuet seinät(=naapurissa kaksi kirkuvaa lasta). Ihan naurettavaa, tiedän, mutta minkäs tälle mielelleen nyt voi. Siitä aloin miettiä jotta olikohan tuo nyt niiin superhyvä idea muutta yksin ulkomaille asumaan? Ehkä en tajunnu ettei se ole ihan sama kun asua yksin Suomessa. Tulihan siinä sitten illan mittaa itkettyäin hieman, vaan ei niin paljoa mitä olisi tullut ilman Skypeä+nettiä! Tämä nettikin on minulle tosin pieni arvoitus, mutta jospa se nyt toimisi sitten kokoajan.

Minulla on siis asunto, toimiva netti ja tiedän mistä voi ostaa ruokaa. Ja ulkona on kaanista! Eli ihan hyvin tässä, kunhan opin kylmyyteen. Sitten kurjina hetkinä pitää vaan odottaa kun veljeni tulee kylään tässä kuussa, ja sit huhtikuussa äiti ja iskä, ja ihanaisessa toukokuussa Roope. (Tulispa ne torakat, JOS tulevat sillon kun en oo yksin täällä.) Joten kuhan 2 viikkoa (jona aikana kuulemma pitäisi sopeutua uuteen) on mennyt, niin Teemu jo saapunee ilokseni tänne!

Vaan, tänä aamuna menin suihkuun ja vasta kun kastelin hiukseni, muistin etten laittanut lämmönvaraajaa päälle. Jes. Jääpalasuihku oli sitten se, ja lattia oli myös jäinen ja eipä tuota meinannu saaha itseään kuivaksikaan. :D Menin seisomaan heaterin alle, jonka jo pelkäsin hajottaneeni. Onneksi se toimii. Nyt minä lähden seikkailemaan pian tuonne ulkoilmaan toverinani Sami, ehkä saamme hankittua liittymät ja vähän kuvaa siitä, mikä tämä saari oikeastaan on! Eli ihania kuvia luvassa… ;)

Lopuksi Maltan saarta lentokoneesta, tadaa!

Matkamuisto tiistailta...

Tätä blogia kirjoitellessa minulta tulee tekstiä ehkä vähän liikaakin, mutta tämä onkin tarkoitettu ystäville ja perheelle ja rakkaille, vaan toki myös niille joita vaan kiinnostaa tietää mitä minulle kuuluu/ millaista Maltalla on. Mutta juuri siksi, kirjoitan tänne sitä mitä sydän sanoo, juuri sen mille minusta tuntuu. Joten voi olla, ettei tästä ihan mitään perinteistä ”vaihtoblogia” tule. Kirjeitä niille, jotka haluavat niitä lukea! Nyt voipi lukea mietteitä tiistailta väliltä Sukeva- Helsinki…

-Vähän eläydyin kotoa lähtemiseen ja halasin kotia, siitä se tykkäs!

- Mun kotitie jonnekin kauas vie, ja vitsit miten kauniin valkoista on!

Kun yksin istuu junassa, niin ehtii kyllä ajatella kaikenlaista. Suomi näyttää ainakin kauneimpia puoliaan junan ikkunasta katsoen; kaikki puut ihan lumisia ja auringon valo siihen valkeuteen heijastuu. On hienoa, saa nähdä miten hienoa Maltalla on. Lähdin tänään junalla Helsinkiin, ja onpa tosiaan omituinen olo. Kotoa lähteminen tuntui hurjalle, vaikken oikeastaan pystynyt sisäistämään etten tule takaisin kuin vasta kesällä. En tajua minne oikein olen menossa, vaan ehkäpä huomenaamulla alkaa jo tuntumaan kun pääsee lentämään. Äiti saattoi minut Kuopioon junalla, oli kyllä mukavaa se. Tuntui kummalle vaan katsoa junan ikkunasta äitiä, kun seuraavan kerran näkee vasta… noh, Maltalla! Helsingissä menen Teemu-veljeni luokse yöksi, tosin hän menee töihin yöksi, joten Liisa on luvannut tulla mun yökaveriksi! Sitten toinen veljeni Sami +Eve vievät minut lentokentälle aamulla… Hurjan jännittävää, olenko oikeasti huomenna lähdössä jonnekin?

Ehkä tässä tapahtuu nyt niin paljon, etten pysy ihan perässä. MUTTA jopa Check in välille Helsinki-Lontoo on hoidossa! Aamulla voi kävellä suoraan laukkutiskille ja turvatarkastuksiin. Lontoossa onkin sit jännittävämpää, että miten koneen vaihtaminen sujunee. Taksikyyti Maltan lentokentältä asunnolle on tosin myös valmiina, eli sekin helpottanee hieman liikkumista. Saa nähdä kuinka hurjia kuskeja ne maltalaiset sitten tosissaan ovat?

Pakkaaminen oli haastavampaa kuin mitä kuvittelin, sillä karsin tavaroita ja vaatteita parhaani mukaan ja silti minun painorajat paukkuu pikkiriikkisen yli sallitun. Enkä oikein tiedä onko se vakavaa… enhän minä nyt ajattelekaan sitä, mitä se sitten on kun tulen takaisin, mutta ei mua huvittais pienestä hulluna lisää maksaa. Ja minähän sitten pakkasin mukaan Elovena- kaurahiutaleita ja näkkileipää ja lakua! Onneksi ylikilo ei ole siitä kiinni, sillä ne paina paljo mitään. Lisäksi piti nostaa Suomesta hurjana käteistä, eikä oo koskaan ollu mulla näin montaa 100 seteliä! Wou, jotenkin hurjannäköisiä ovat :D

En osaa lainkaan kuvitella millainen olo minulla on päästyäni Maltalle. Täällä Helsingissä sain hankittua tietokoneelleni suojuksen, niin saapa sen sitten nätisti tuonne käsimatkatavaroihin. Liisan kanssa ollaan vaan, ja pitää muistaa mennä nukkumaan. Minusta tuntuu etten olisi lähdössä minnekään, että jäisin vain tänne Helsinkiin. Nyt vähän iskee tajuntaan se, miten kaukana Malta tosiaan on. Hui hurjaa.

Se -33 vaihtunee +11 väistämättä, huheejapikkusenjee!