Paha ruoka, pahempi mieli?

Katukuvaa hihii!

Hohhoo! Huomenna alkaa se itse asia, minkä takia tänne Maltalle varsinaisesti tulinkin… eli opiskelu! Eilen löysin tieni yliopistolle, vaikka melkoista sokkeloahan tuonne pääseminen on, jotta saa nähdä miten huomenaamulla käy… ajattelin lähteä tunti ja vartti etukäteen, niin siinä pitäisi olla varaa eksymisellekin. Olen huomannut että vaikka kuinka monesti jo olisit kulkenut jostakin, näyttää kaikki mutkikkaat kadut samanlaisille joissain paikoissa, että ei se hyvä muisti oikein auta. Ulkona oli tosi kylmä, minua vaan paleli, vaikka aurinko välillä pilkisti pilvien takaa. Ois pitänyt ottaa niitä talvikamppeita mukkaan! Yliopistolle sokkaroidessa pääsi ihan luonnonhelmaan, polkuja pitkin kulkemaan!

Esimakua yliopiston rakennuksesta!

 Eilen oli jotenkin kotoisa olo, kun netin kautta näki suorana presidentinvaalit… ihan ku ois ollu televisio päällä Suomessa! Täällähän on telkkari, mutta se ei ole käytössä enkä halua alkaa säätää sen kanssa. Lisäksi toivon että minulla olisi muutakin tekemistä, kuin television katsominen täällä ollessani! Vaikka aina Suomessa, kun minulle tuli yksinäinen olo, saatoin laittaa telkkarin päälle kuullakseni vaan puhetta. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei maltalainen tai italialainen puhe kuitenkaan auttaisi yksinäisyyteen?

Tänään täällä myös tuuli, OLI HIRMU TUULI. En pystynyt hengittämään vastatuuleen, ja tuntui että lähtee itsekin lentoon. Kävin Valletasta hankkimassa ID-cardin jolla pitäisi sitten saada kaikenlaisia alennuksia kaikenlaisista paikoista. Siellä toimistossa piti täyttää lomake, ja käydä kuvassa ja odottaa kauan jonossa. En tosin vielä saanut sitä, se pitää hakea myöhemmin.

Kuten otsikossa jo mainitsin, tänään oli paha ruoka päivä. Ostin Valletassa nuudelihommelia, ja luulin et se ois hyvää ja herkkua, mutta ehei! Ihan ku joku ois hiekkaa siihen laittanu, sen verran narskui suussa. Se oli varmaan joku mauste, mutta ei maistunut hyvältä! Onneksi maksoin siitä vain 4 euroa, muuten ois voinu harmittaa enemmänkin. Miksihän odotin edes hyvää tuolla hinnalla? Olis se voinu olla! Olen sellainen, että jos ostan ruokaa ja se tuottaa pettymyksen niin alkaa vaan kiukuttaa. Niinpä tein ale-ostoksia parantaakseni mielialaani… se toimi ihan hyvin. Enkä tuhlannut edes paljoa rahaa, ja sitä paitsi nyt kun täällä vielä on alennukset niin silloinhan pitää ostaa. Löysin muuten ihanat converset, oikeastaan kahdet! Vaan kummassakaan ei ollut minun kokoani, mutta niinpä se alessa tahtoo olla. Yritin ruokkia itseäni myös sellaisella pasteijahommelilla, mitä saa monista kojuista ja kioskeista täällä, eikä sekään ollut erikoisen maittavaa sisältä. Huoooh. Tosi huono ruoka-päivä, vaan ei se mitään! Pasteijakaan maksanut kuin 30senttiä! Ruokakaupasta ostin sitten ruokaa, ja uskalsin jopa ottaa pienen maitopurkin mukaani sillä aion testata mille se maistuu.

 

Hirmutuulen takia myöskään laiva ei kulkenut Slieman ja Valletan välillä enää pois tullessa, niinpä oli käveltävä Valletasta aina St Juliansiin asti… no, eihän siinä mennyt kuin tunti. Joten ei haitannut, korkeintaan pelotti että tuuli vie mukanaan. Olisi toki voinut mennä bussillakin… mutta sitten en olisi nähnyt esimerkiksi AKU ANKKA venettä!

Minua kyllä hieman jännittää millainen olo on huomisen jälkeen, koska tulee niin paljon infoa ja uusia ihmisiä. Tervetuliaispirskeetkin vaihtareille on tuolla Pacevillessa, joka on siis Maltan suurin yöelämä-alue (onpa taas hieno sana). Voisihan sinne mennä, josko johonkuhun tutustuisi. Eikä tuo Paceville ole kuin ehkä kilsan päässä asunnoltani, niin uskallan varmaan pimeässäkin sen verran liikkua. :D Minun on ehtinyt tulla jo ikävä Suomessa monia asioita… tietenkin rakkaita ihmisiä, vaan myös asioita jotka tekee elämästä helpompaa. Olen ikävöinyt esimerkiksi polkupyörää, imuria, lämmitystä, kunnon suihkua ja moccamaster kahvinkeitintä kotona! On myös hyvä huomata, miten hyvässä kunnossa Suomessa kaikki julkiset rakennukset ja kadut oikeasti ovat. Vaan eipä tuota nyt auta alkaa murehtimaan, tämä on Malta-aikaa nyt! Silti se imuri ois niiin ihana, koska valkoiset lattiat eivät anna anteeksi pientäkään määrää likaa. Mattoja nyt ei olekaan.  

Kun tulin asunnolle pahan ruoka- päiväni jälkeen, oli minun postilaatikossa ensimmäinen kortti Suomesta! Jiheee, olipa hauskaa lukea ja saada postia! Onpa kivaa kun mulla on Kati-täti joka testaa, kulkeeko minulle posti vai ei! Hemuli-postimerkkikin jee!

Huijasinpa otsikolla, ihan hyvä mieli on, vaikka välillä vaihtelee! Ikävä ihmisiä!