Voe että! Sekavaa juttu luvassa, sillä on nämä ajatukset ihan ihmeellisiä nyt! Tämä viimeinen kerta kun varsinaisesti kirjoitan maltailusta MALTALLA? Tämä siis tosiaan on viimeinen kerta kun blogiani kirjoitan Maltalla. Pittää ihan toistaa ja ihmetellä, aivan kohta minä lähden. Kummallista. Nukkumisestahan ei tullut yhtään mittään, ja ihmisille heippojen sanominen oli niin outoa... en tosiaan tajunnut, että lähden ja etten näe heitä samalla tavalla mitä nyt olen nähnyt. Ei sitä vain tajua. Sannan ja Eevan luona sain lähtökakun, voi että se oli ihana! Ja myös hyvvää!
 |
| Mun herkku läksijäiskakku <3 ja kahavia mun Malta mukista, jonka lahjoitin Sannan ja Eevan asunnolle. |
Tämän kuvan jälkeen täytynee keventää tunnelma ja todeta... nimittäin,. Lukijoiden pyynnöstä, olen saanut nääs palautetta, että ruokakuvat ovat aivan liian houkuttelevia. Joten tässä tulee VIRALLINEN VAROITUS: Sisältää ruokakuvia, ei suositella nälkäisille.
Tämä viimeinen viikko on kyllä ollut täynnä tekemistä! Sunnuntaina kävin saksalaistyttöjen kanssa vähän ottaa arskaa Sliemassa ja uinkin! Oli oikeen mukavaa, kipeästä olosta huolimatta! Ja illalla ne Folk Festivalit oli melekoset... nimittäin oli tosi mukava päästä näkemään niin paikallisen oloinen tapahtuma! Ei me siellä kauaa oltu, nimittäin seuralaiseni Tilda ja itävaltalaiset olivat väsyneitä, enkä minäkään sinne yksin olisi voinut edes jäädä. Mutta ostin muistoksi maltalaista käsityötä, kierrätysmateriaalista tehdyn nappikäsikorun! Se onkii aikas hieno. :)
 |
| Rantailuuuu! |
 |
Tunnelmallista Folk festivaaleilla...
Nämä taulut oli tosi kivoja, vaan ehkä vähän hintavia myös... harmi.
PLUS täällä sitä jalkapalloa katottaa ihan tosissaan kyllä! Spinola Bayssa.
|
Maanantaina hoidin yliopisto-kuviot kuntoon, ja sanoin heihei Maltan yliopiston kampukselle! Lisäksi sain ekan arvosanani! Valokuvauskurssista irtosi B. Voin kyllä olla ihan tyytyväinen siihen... :D Sitten sen jälkeen lähdettiin Sannan ja Eevan kanssa käymään käsityökylässä ja Mdinassa tuliaisostoksilla! Mullahan nää painorajat pistää vastaan, että enpä minä paljoa ostellut. Vaikka pyydetty lasivieminen rikkoo painorajani, sillä olihan laukkuni paino mitoitettu juuri alle 20kg, vaan jospa ne vaan pyytäs sen 20e yhdestä liikakilosta ja selviäisin Lontooseen.
 |
| Heippa! |
VAAN mehän siellä koko maanantai seikkailtiin ja mentiin syömään Fontanella ravintolaan Mdinaan kakkua ja leipää! Olipahan hyvvää se, ja ekaa kertaa pääsin sille maisema-paikalle. Sitten sattumalta Willemijn perheineen tuli samaan aikaan sinne, ja saattaa olla että näin Willemijnin viimeistä kertaa. :o Todella kummallista sekin, kaikki tuntuu kummalliselta näköjään. Vaan maanantai oli supermukava päivä! Tuli nimittäin Suomesta niin huippu-uutisia, että voidaan alkaa Roopen kanssa etsimään ommaa kotia Jyväskylästä jeeeee! Parasta!
 |
Sari GPS paikansi meidät käsityökyllään!
No mutta sitä ruokaa! |
Tiistaina menin käymään Vallettassa, ja oli kyllä taas bussin oottamista, muka 7min OR LESS pitäisi kulkea niiden 12,13 bussien jotka Vallettaan mennee, niin ei tullu mittään! Varmaan puoli tuntia joutu odottamaan. Ehdin kuitenkin hyvin, sillä olin menossa katsomaan elokuvateatteriin tällaista Valletta experience- juttua! Se oli siis puolen tunnin mittainen juttu, missä nykyajassa joku vanhempi maltalaismies kertoi juuri Maltalle muuttaneelle naiselle ketkä kaikki täällä Maltalla on mesonneet ennen itsenäistymistä. Ihan mielenkiintoisia juttuja oli siinä kyllä, mutta toisaalta olisin ehkä halunnut tietää vielä vähän enemmän. Jäi sentään jotain lukujakin mieleen, nimittäin ihan hullua miten II Maailmansodan aikaan pelkästään Vallettaan tiputettiin viikon aikana arviolta 12 000 pommia! Ei ihme, että se kaupunki oli aivan raunio. Lisäksi silloin joskus ennen Napoleoninkin aikoja, kun turkkilaiset hyökkäsivät Maltalle, niin oli pieni kansa onnistunut puolustautumaan suurta joukkoa vastaan. Tästä mulle tuli mieleen Suomi ja talvisota! Joten onhan Maltalla ja Suomellakin jotain yhteistä historiassa- pieni kansa, mutta suuri taistelutahto oman maan puolesta! :P
Tämän jälkeen menin syömään vielä Cafe Jubileehen, ja tilasin jonkun päivän erikoisuuden BBQ kana salaatin, joka oli kyllä hieman pettymys. Siinä oli ihan liikaa barbecue-kastiketta... siinä sitten söin urheasti salaattiani, mutten voinut syödä kaikkea, koska se salaatti ui siinä kastikkeessa. Sitten kun tarjoilija kysyi onko kaikki ok, niin sanoin että joo, en vaan voi syödä kaikkea kun on ihan liikaa BBQkastiketta mun makuuni. Niin sitten se tarjoutui vaihtamaan annokseni! Vaikka olin melkeen syöny kaiken, ja jotenkin en osannut arvata että se olisi mahdollista silloinkin jos ei vaan TYKKÄÄ ruoasta?? :D Vaan no, sainpa sitten toisen salaatin jonka yritin syödä mahdollisimman hyvin... ei nimittäin ois ennää oikein jaksanut, hee.
Taisi tulla vähän kiirus siinä sitten, nimittäin kuudelta oli lähtö Auringonlasku grillailuun rannalle! Oli nimittäin Tildan viimeinen ilta Maltalla, ja hän oli järkännyt tällaisen. Siinä kiireessä se pikkutyttö, joka aina leikkii tuolla pihalla, vaikkei asukaan täällä, tuli soittelee mun ovikelloa. Sitten hän kertoi laittaneen mulle kirjeen postilaatikkoon, koska oli käynyt soittaa mun ovikelloa aiemmin ja koputtanutkin AINAKIN KYMMENEN kertaa! :D Hän olisi tahtonut pelata mun kaa pallolla. Voe että, no siinä yritin sit turhaan selittää että mun on kauhea kiire, enkä millään ehdi ja voivoi, niin hänpä nosti ison laatikon mun eteen joka oli täynnä barbeja ja alkoi kertomaan miten likaisia ja sotkuhiuksisia barbit olivat olleet, kunnes hän tänään putsasi ja puki ne oikein!
Vaan kun pääsi sinne rannalle, niin voi että oli ihanaa! Aurinko paistoi vielä tosi lämpimästi vaikka kello oli jo puoli kahdeksan! Sitten meitä oli niin monta, ja oli aivan mahtavaa uida Tildan ja muutamien muiden kanssa auringonlaskuun. Vesi tuntui jopa sitten lämpimämmälle kuin ilma. Silloin iski kyllä sellainen haikeus, että tuollaisia hetkiä tulee kyllä ikävä... se aurinko oli niin upean näköinen ja voi että! Onneksi siitä on kuvia, tekin voitte nähdä mitä tarkoitan! Sitten kun grillattiin ja oli aivan pimeää ja taivas täynnä tähtiä niin oli kyllä mukavaa, ja tajusi että tällaisia juttuja tulee kaipaamaan. Tildaa ei ehdi vielä tulla ikävä, kun nähdään jo viikon päästä Helsingissä taas, hehee. :)
 |
Meriiiiii!
TILDA ja auringonlaskuun uiminen...
Porukka oi että!
Sanna ja Sari heee!
Oon ihan uineen näköinen... :P
|
Keskiviikko olikin sitten siivouspäivä, vaikka aamu ei oikein lähtenytkään käyntiin koska mun kurkku ja korvat ja nenä oli niin kipeet. En ala oikeesti tätä, aina aamulla ja illalla niihin koskee niin paljon... :( Sitten katselin noita lämpötiloja niin Lontoossa on +15 ja vettä sattaa kun sinne perjantaina menen, voi jeeee... moistahan en oo nähny sitten kahteen kuukauteen!! Tuntuu ettei mulla oo täällä ees vaatteita tommoseen keliin, ku laitoin kaiken Roopen ja vanhempien mukana kottiin. :D Sit juhannusaattokaan ei näyttäny Sukevan sään puolesta niin hyvältä... kyl Helsinkiin näytti +20 ja aurinkoo, mut Sukevalle +16 ja sadepilvi. En ala, vaan joo, ei se aurinko vielä tiiä et sen pitää tulla mun mukkaan! Koska enhän mä vielä oo lähtenyt. Minä sitten koko päivän siivosin, vaikka täällä mittari olikin +32!!! Toivon että tää on nyt tarpeeks siisti, eikä tapahdu niinkuin yleensä et kaikki roskat ilmestyy takaisin yhdessä yössä. Illalla onneksi oli tiedossa ruokailua Sannan ja Eevan kanssa, mentiin Ubistrot:iin syömään ja meillä hurahti jutellessa yli kolme tuntia! Lisäksi join herkullista kaneli cappuchinoa, josta tuli ihan joulupuuro mieleen. Oi että oli kyllä hyvvää! Tuntui ihan uskomattomalta ajatella torstaita, että se on viimeinen päivä... ja sitten hulina perjantai jolloin pitää lähteä. En osaa yhtään arvata mille se tuntuu kun lento nousee Maltalta...
 |
Ruokaa!
Love love love
I saw the greatest minds of my generation destroyed by madness.
|
Torstai... toivoin sen olevan fiilistely-päivä, vaan ei! Mulle ilmeni ke-iltana yllätysmeno, kun piti mennä vielä tulostamaan yliopistolle bussilippu Lontoota varten. Niinpä aamulla aikasin lähdin saksalaistyttöjen Kristinin ja Sonjan kanssa rannalle, Paradise Baylle. Oli ihan mukavaa ja mahtavaa nauttia viimeistä kertaa auringon lämmöstä ja uida Välimeressä! Yllättäen vaan bussia joutui odottamaan taas liian kauan. Sitten sanoimme hyvästit toisillemme, mikä tuntui melko hassulta... vaan sellaistahan se on. Menin tulostamaan, tulin takaisin bussille ja odotin puoli tuntia sitä, että pääsen sen bussin kyytiin joka hyytyy keskelle moottoritietä!! Eikäääää, mulla meni yli tunti tästä päivästä ihan hukkaan bussien takia ja ahdisti aikas paljon. Kämpillä nimittäin odotti vielä takapihan siivous, suihku, syönti, viimesen päälle pakkaus, loppuviimestely siivoukset sun muut!
 |
| Viimeinen kerta uimassa ja lämmössä! |
 |
Paradise Bay
Kohta ei ennää tarkene, kun palelee... Ihan kummallista. |
Melkein tuli itku siinä vaiheessa kun tajusin et mun käsimatkatavarakin painaa jo kilon liikaa... mitä mä oikeesti teen? Kun sen ison laukun paino jo ylittyi muutenkin. Heitin kaiken minkä vaan voin niin menemään, mutta ei se auta... enkä tiiä, jospa minä toivon vaan parasta ettei niillä ole tälläkään kertaa Maltalla vaakaa käsimatkatavaroita varten. Minä inhoan Ryanairia!! Joudun varmaan hirmu summat maksamaan siitä ruumaan menevästäkin laukusta jo.... puuh, vissiin 20e/kg VAAN se voi olla enemmänkin, mistä sitä tietää ja ahdistun tositosipaljon. Mutta rahalla saa ja sillä kai on mentävä, ois vaan paljon kivempiakin asioita mihin ne rahat voisi käyttää.
Tietenkin minä vielä kirjoitan Lontoo-seikkailut ja Suomeen paluu fiilikset, vaan enhän minä enää silloin täällä ole... enkä voi tajuta mihin se aika taas meni, koska kun alkoi huhtikuu se aika on hurahtanut niin että ei ole edes huomannut! Vaikka joskus blogistani on varmaan saanut kuvan, etten ole muuta tehnyt kuin ikävöinyt, niin ei se ole niinkään. Oikeastaan olen aika paljon nauttinut, tehnyt, kokenut asioista täällä ja oppinut itsestäni uutta! Vaan ne ikävän tunteet on helppo purkaa tässä kirjoitellessa... ja totta on sekin, että haluan jo Suomeen. En minä tänne haluaisi jäädä, mutta silloin kun se loppuu niin se silti tuntuu niin hurjalta. Ei niitä tunteita oikein osaa edes selittää, ne vain tuntee. Kuinka paljon jo odottaa kaikkien rakkaiden ihmisten ja tuttujen paikkojen näkemistä jälleen, ja silti samalla ajattelee että kaikki mitä täällä oli jää nyt taa, ja tämä aika elämästä on ohitse. Miten peloissani olin alussa ja jännitin kaikkea, ja nyt se kaikki ehti muuttua arjeksi kunnes se yhtäkkiä loppuikin! Ihmeellistä on se. Jos näin uskaltaa sanoa, kun tässä ei ole enää montaa tuntia asunnossa oloa jäljellä... MINUN ASUNTONI ON PARAS, KOSKA SIELLÄ EI OLLUT SITÄ MITÄ KAIKISTA ENITEN PELKÄSIN TÄNNE TULLESSANI... TORAKKA-TOVEREITA TARKOITAN!! Nyt ne varmaan hyökkää yöllä, kun kehtasin kirjoittaa tuon helpotuksen ja riemun tähän blogimerkintääni vihdoin ja viimein... :D
Kun kiertelin vika kertaa Spinola Bayn rannalla ja katselin St Juliansia, mua alkoi vähän melkein itkettää! Ja silloin mä tajusin, että oonhan mä Maltasta tykännyt... ja kaikkine iloine ja suruine niin tämä kokemus on ollut upea. Enkä voinut ymmärtää katsovani sitä maisemaa viimeistä kertaa... on vaikea ymmärtää lähtevänsä, koska on kokoajan ollut niissä samoissa maisemissa ja niitä katsellut. Sitten ihan muutaman tunnin päästä minä lähden ja tämä jää taa. Tuli mieleen kaikkia muistoja ja samalla ikävä kotona olevia ihmisiä ja ikävä hetkiä Maltalla. Nämä tunteet ovat niin hämäriä. En vain käsitä että olen lähdössä...
 |
Kaunis St Julians iltahämärässä...
Mun toinen jalka vilkuttaa ja sanoo heihei vaaan....
|
Kuule lämpöinen Malta, kyllä minä sinusta tykkäsin! Opin Maltalta ja Maltalla paljon, itsestäni ja kaikesta, tästä elämästä. Arvostamaan asioita Suomessa, selviytymään yksin ja näkemään asioita eri tavoin. Ikävän hetkiä varmasti tulee, nyt en vain sitä ymmärrä, että edes lähden. Tämähän on minun arkea, vaan ei se olekaan. Suomi se on, ja sinne haluan. Vaan ensin sanotaan Hello London! Ihan kohta se lentokin jo lähtee... ja Malta ei enää odota, paitsi ehkä joskus paluutani. Seuraavat jutut tulevatkin varmaan vasta Suomen puolelta... ihan kohta olen kotona kuulkaas, sitäkään en Malta odottaa!
 |
| Kaunein auringonlasku... wau. Tätä voikin ikävöidä. |
Bye Malta.
