SR Maltalla!

Tässä olisi Roopen ja Sarin viime viikon seikkailut Maltalla tadaaa!

Maanantaina oli hoidettavana kaikki asialliset hommat, jotta voipi loppuviikon vaan olla ja mennä miten huvittaa. Nimittäin minun piti saada kokoon Englishness-kurssille tarkoitettu puhe, jonka pitämällä saapi kirjoittaa 1000 sanaa lyhyemmän esseen! Joten tottahan toki tähän tarjoiukseen tartuin, sillä 1500 kuulostaa paljon helpommalle kuin se toinen vaihtoehto. Lisäksi pidimme Roopen kanssa suursiivouspäivän! Lakaisimme ja luuttusimme ja pölyjä pyyhimme. Tämä oli oikein mukavaa yhdessä, vaikka siinä menikin vähän liian kauan minun mielestä... kun ois ollu kivempaakin tekemistä. :D Iltapäivällä menimme syömään ja teimme jotain, mistä oli ollut puhe jo ennen Roopen tuloa... menimme sinne kalajalkakylpyyn! Minua vähän hirvitti aluksi ja kuvat sen myös todistaa, ensireaktio-kuvani on hämmentävä... eikä kyllä oikeastaan osaa edes kuvailal miltä se tuntui, vähän kuin monta pientä imuria olisi imuroinut jalkaa. :D Roope oli tietenkii ihan iisisti, vähän niinkuin iskäkin, silloin kun äiti ja isä kalahoitoa kokeilivat. Vaan kyllä sen jälkeen jalat olivat pehmeämmät, joten kyllä se toimii! Ihan kokeilemisen arvoista siis.

Ensireaktio juuu...

Roopesta tämä oli vaan mukavaa, minulle tais olla vähän liian jännää aluks... :D

Tiistaina minulla oli sitten aamulla luentoja ja eilisen hyvän suunnittelun ohella, vedin Englsihnessin puheen ihan kokonaan lähestulkoon siis, lonkalta. Vaan meni paremmin kuin joillain niillä, jotka olivat kirjoittaneet sata sivua ja yrittivät niiden pohjalta esiintyä siinä. Kyllä se taitaa oikeasti näkyä, ettei maltalaisilla ole perusopetuksessa minkäänlaista ohjausta esiintymisessä. Jep, totta on tämä! Toivottavasti niidenkin opintosuunnitelmat kehittyy joskus... Luentojen jälkeen syötiin äidin tekemää makaroonilaatikkoa! Masut täynnä lähdettiin Roopen kanssa Golden Baylle uimaan ja ihastelemaan maisemia. Oltiin siellä sitten ihan auringonlaskuun saakka ja oli aika muksaa! Oli hirmuiset aallot ja niissä yritettiin uida, Roopella oli ainakin kivvaa... mullakin oli, kunnes tuli iso aalto ja sain kunnon nenäontelohuuhtelut siinä sitten. :D Vaan oli tosi mukava päivä. Roopekin löysi sisäisen luolamiehensä... hehee, nauratti aikas paljon.

Jeejee, olinpa ilosena siellä!

Roope katteli maisemii...

 Romanttinen auringonlasku.

Ja Roope oli hassu! :D

Kengät kastui

Keskiviikkona meidän PITI mennä Siniselle laguunille, mutta nukuimme vahingossa liian pitkään. Siispä päätimme mennä Gozolle sen sijaan. Menimme Azure Windowsille ja tällä kertaa kiivettiin sinne sen ikkunan päällekin, siellä oli kyllä hurjaa! Minun helmikorunikin yhtäkkiä päätti hajota ja siinäpä kerättiin helmiä pitkin kivikkoa sitten.

Mielestäni Ferryn kannella oli liian kylymäää...

Sitten kiivettiin Azure Windown ylle.

Siellä sitten seistiin, tukevassa haara-asennossa :D

 Roopen jäde!

Syötiin myös herkkujäätelöt lohdutukseksi, sillä meri oli liian voimakas emmekä päässeet tälle jo aimmeissa Gozo-tarinoissa esille tulleelle hauskalle vene-ajelulle. :( Myöskin tähystystorni oli jo suljettu. Kaiken huipuksi kun lähdimme kohti Victoriaa, niin aurinko meni kokonaan pilveen? Sitten kun pohdimme menisimmekö vielä Victorian vanhassa kaupungissa käymään, ALKOI ripsimään VETTÄ? Tämä tällainen vesisadehan ei kuulu Maltan ilmaston olosuhteisiin tähän aikaan vuodesta! Niinpä päätimmekin lähteä jo satamaa kohti ja odottelemaan ferrya takaisin Maltalle. Siellä ootellessa vesisade ihan yltyi, mutta loppui kuitenkin melko pian ja aurinkokin alkoi taas kurkkimaan pilven takaa. Olimme melko myöhään takaisin St Juliansissa, mutta ehdimme hyvin vielä syömään Gziraan Cafe Jubileehen.

Roope Jubileessa :)

Torstaina suuntasimme Mdinaan, jossa vietimme tovin ja kävimme syömässä herkullista kakkua! Käytiin myös siinä kidutusmuseossa, ja ihastelemassa lasituotteita. Minä sain ihanat keltaiset Maltan lasista tehdyt korvikset jeeee!

Tähystelyä Mdinassa

 Kakkua Mdinassa

 Kovistelua Mdinassa

Niin ja ne mun korvikset vinksinvonksin!

Mdinassa joutui TAAS odottamaan bussia. Halusimme nimittäin päästä Mostaan, koska minullakin oli vielä käymättä tässä Euroopan neljänneksi suurimman kupolin omaavassa (tuli mieleen lukion äikäntunti ja se, ettei omata ole sana, mut antakaas tän kerran anteeks. :D) kirkossa. Mostan kirkon kupolin läpi tiputettiin II maailmansodan aikaan pommi, joka läpäisi katon ja tipahti kirkon lattialle kuitenkaan räjähtämättä. Kaikki 300 sisällä ollutta ihmistä selvisivät siis pelkällä säikähdyksellä! Siksipä sitä pidettiin ihmeenä, ja kirkon sakastissa oli myös nähtävissä kopio tästä pommista. Kirkon kupoli oli kyllä tosi vaikuttava.

Kupoli

Pommi 

Mostasta jatkoimme matkaamme Sliemaan, jossa ehdimme tekemään pieniä shoppailuja Pointissa ja syötiin jättimäinen pulla, jonka kokoisia Roope toivoo meidän Äidinkin leipovan kesällä. :P Illalla lähdimme Vallettaan syömään, tähän samaiseen ravintolaan, jossa käytiin niin Railin ja Teemun kuin Äidin ja Isän kanssa. Tällä kertaa kaikki kivat tarjoilijat olivat poissa, tai aluksi oli yksi kiva, joka vielä muisti minut! Mutta sitten palvelu meni vähän pöööh, mutta parani kuitenkin loppua kohti. Ja mansikkajälkkäri oli tosi hyvväää!

PULLA !

Jälkkäri

Perjantaina olikin aika suunnata sinne Siniselle Laguunille! Otimme Cirkewwasta pienen veneen, jolla pääsi 10 eurolla edestakaisin. Mennessä saimme ihan privaatinkuljetuksen ja oli kyllä melkoista menoa, että ihan ilmaan pomppas! Otimme perillä sellaiset aurinkotuolit, koska oli vaikea löytää tasaista kohtaa läheltä rantaa. Meri oli ihanan sininen ja Roopen kanssa oli tosi kivaa olla siellä! Uitiin ja oleiltiin auringossa (huonoin seurauksin...) ja syötiin muuten tosi herkulliset hampparit!

Hurjat veneajelut!

 Cominolla ollaan...

...ja uitiin!

Blue Lagoon

Ennen lähtöä tuli sellainen olo, että nyt tais käydä aurinkorasvan kaa huonosti ja Roopekin joutui nöyrtymään "Minä en koskaan pala"- kommentin suhteen, että Maltalla aurinko ilmeisesti polttaa eritavalla. Illalla sitä sai nähdä miten kaksi idioottia olivat olleet vähän sinisella laguunilla suojakertoimet pielessä... Vaan ennen lähtöä me kiipesimme Cominolla hieman ylemmäs, nähdäksemme ettei siellä tainnut olla juuri mitään muuta. Halusimme päästä klo 16 veneeseen, joten emme ehtineet kävellä kauemmaksi. Takaisin tullessä vene ajoi Cominon luolien kautta ja olihan ne ihan nättejä.

Pusuja korkeuksissa...

Takaisin veneessä.

Kun päästiin minun luo, tuli selväksi että oli uimapuvut päällä molemmilla vaikkei ollutkaan. Menimme ostamaan After Sunia. Mentiin myös syömään ravintolaan, jonne mulla oli alekuponki, IHAN VAIN sen kupongin takia... ja sit se oiskin pitäny antaa ENNEN laskun pyytämistä, eikä vasta silloin kun lasku on tuotu pöytään. Olipa tosi tyhmää se, vaan onneksi ruoka oli kuitenkin ihan maittavaa. Mielenkohottamiseksi päädyimme kalakylpyyn toisen kerran, ja tällä kertaa minäkin osasin ottaa ihan rennosti, kuten kuvista näkee... ;) VAAN sinne tuli joku brittipariskunta, ja ne ei tosiaan osanneet ottaa rennosti... oisin halunnu nauhoittaa niiden reaktiot, nimittäin ne äänet oli jotain tosi mielenkiintoisia ja pakokauhuisia. Vähän liikaa OH MY GOD:ta erilaisilla äänensävyillä... hehee!

Tässä todiste kuinka kokeneita kävijöitä myö oltiin, tai lähinnä minä... Roopellahan ei ollu hätää ekallakaan kerralla :D

Lauantai olikin viimeinen päivämme Maltalla, ja oli vähän haikeaa jo. Minun oli silti vaikea tajuta että Roope lähtisi jo seuraavana päivänä... mutta parasta on ollut, että kaikki pienetkin asiat on ollut tosi kivoja yhdessä. Eikä vältttämättä tarvitse tehdä kokoajan jotain, kun voi vaan olla. Lauantaina me vähän oltiin ja mentiin myös, kävelimme Sliemaan ja kävimme kahvilassa. Siellä näkyi telkusta myös nämä Suomen ampumiset, ja tietty mun piti mennä ottamaan siitä kuva... Vaan on oikeesti kamalaa että taas tapahtui tuollaista. Olen elänyt täällä melkoisessa uutispimennossa, koska kotona aina seuraan uutisia radion ja television kautta. En niinkään lue nettilehtiä... mutta välillä tuntuu, että nuo ampumiset pitäisi jättää kokonaan uutispimentoon kaikilta. Jos se edes jotenkin hallitsisi sitä, ettei ihmiset tekisi noin halutessaan mediahuomiota. Vaan eihän se media toimi niin.

Tää mun pihakisu oli Roopen kaveri, koska se niin tykkäs Roopesta. :)

MUTTA me suuntasimme sitten rakkauslukkojen luo, ja laitettiin Roopen armeijan aikainen oma lukko Sliemassa olevaan kaiteeseen, hihii! Kuinka kivvaa, minun pitää vielä mennä katsomaan sitä ennenkuin lähden. Ehkä se olisi yksi syy tulla Maltalle uudestaan- ihan vain nähdäkseen onko se lukko vielä siellä monen vuoden päästäkin.

Koska avaimia oli useampi, heitettiin molemmat ne mereen. Tässä tyylinäytteeni!

Ja tässä Roopen tyylinäyte!

Sinne se meidän rakkauslukko jäi...

Ilta meni kävellen ja istuskellen meren rannassa. Pelkkä oleminen on niin mukavata Roopen kanssa! Roope ihasteli St Juliansin porhorannalla sijaitsevia veneitä... ja löydettiin sieltä myös veljeni Samin värinen paatti, hehee! Kun istuskeltiin kivirannalla, niin siinä oli mies koiran kanssa kalassa. Sitten tämä koira oli kiinnostunut meistä ja juoksi luoksemme ja antoi molemmille pusut poskille. :D Sitten äkkiä takaisin isännän luo, ja kohta uudestaan meidän luokse. Roope rapsutti koiraa ja se koira nojaili muhun niin paita ihan kastui selästä. Olihan sen pitänyt mereen katsokaan pulahtaa! Vaan ei se mitään, oli hauskaa. :) Viimeisenä iltana mentiin syömään Spinola Bayssa olevaan Papparazziin, jossa oli isot annokset mutta hinnaltaan edulliset. Minäkin sain syödä PERUNAA, siis puhdasta pelkkää perunaa pitkästä aikaa jeee. Oli hyvää. Olisipa Roope voinut jäädä Maltalle pidemmäksi aikaa...

Minun rakkauskuvani: Tuore hääpari ja vanha pari! Vaikka aurinko liikaa häikäisi, oli tää salakuva pakollinen ja ajatukselta ihana.

Tää on se Sami-vene :P Ettei mee liian lällyks tää...

Meren rannassa

Kalastajamies ja hassu koirakaveri

Viimeisenä iltana

Sunnuntai-aamuna olikin Roopen lähtö edessä. Meille sattui joku ihan käsittämätön bussi, jonka kuski piti tupakkataukoo ihan yhtäkkiä ja kuski vaihtui ja se mateli ja ihan ihmeellistä oli kyllä! vaan ihan hyvin ehdittiin kentälle ja check-in hoitui. Sitten Roopen pitikin jo mennä turvatarkastukseen ja alkoi pikkuisen itkettää. Haikeaa kun nyt en voi enää miettiä mitä täällä Roopen kanssa tekisin, ja nyt olen koko loppuajan täällä yksin. Sunnuntai menikin siinä ihmeellisessä mielentilassa, katselin vaan kuvia ja skypetin ihmisten kanssa. Roope pääsi hyvin takaisin Suomeen ja ehti pendoliinoonkin, mutta tosi kurja juttu oli se, että matkalaukku jäi jonnekin matkan varrelle. Toivottavasti se löytyy, koska siellä oli niin paljon tärkeitä tavaroita. Ihan pakko sen on löytyä, jos kerran viidellä muullakin Suomeen tulleella oli laukku hävinnyt samoilla lennoilla Maltalta Helsinkiin.

Höööööh :(

 Onneksi nyt ei ole seuraavaan näkemiseen aikaa kolmea ja puolta kuukautta, vaan neljä viikkoa! Joten eihän sen pitäisi tuntua missään ja sitten saa koko ihanan Suomen kesän viettää yhdessä Sukevalla!  Vaan aina kun joku lähtee ja itse jää, niin tulee tyhjä olo. Tälläkertaa olisin myös ollut itse valmis lähtemään Roopen mukaan Suomeen. Ehkä se taas siitä kun arki täällä lähtee taas rullaamaan, niin ykskaks tämä ei olekaan enää arkea, vaan minun pitääkin lähteä ja silloin jääkin Malta.