Paljon elämää & Pieniä eläimiä

Viikkoni on ollut kyllä ällöttävän ja mukavan sekamelskaa. Tässä on nyt kokonainen viikko kerrottavana, mutta yritän olla mahdollisimman johdonmukainen näiden juttujeni kanssa.

Viime lauantaina oli St Patrick’s Day, ja vaikka sitä juhlaa kaikkialla juhlitaankin, en olisi arvannut että Maltan kaikki pubit tulisi niin täyteen ihmisiä! Me käytiin yhdessä pubissa, jonka jälkeen siirryimme norjalaisten luo heidän järjestämiin pre-partyihin. Siellä oli kyllä mukavaa, sillä pääsi juttelemaan uusien ihmisten kanssa! Kivvaa! Enkä ole ikinä nähnyt niin isoa asuntoa, siellä asuu kaksi ihmistä ja niillä on kolme kerrosta! (Lisäksi jos haluaa syödä Maltalla pitsaa, löysin paikan josta saa tosi herkullista ja hyvää pitsaa. Oi nam!) Monesti muulloinkin käy, että prepartyissa on kivempaa kuin mitä se sitten on, kun lähdetään baariin. Paceville oli niin täynnä ihmisiä, ettei siellä kyllä kauheen mukavaa ollut.

Sunnuntai-iltana mentiin katsomaan Maltan yliopiston opiskelijoiden tekemää musikaalia, joka oli Gleen ja Famen yhdistelmä. Eli toisinsanoen, tarinan tausta oli Famesta ja kaikki laulut Gleestä. Siellä oli kyllä hyviä laulajia, ja kokemuksena se oli ihan hyvä! Oli myös mielenkiintoista huomata, miten erilailla yleisö täällä käyttäytyy… kun vaihdettiin lavasteita, mikä tapahtui aika nopeasti, yleisö alkoi keskustella omiaan, kun taas Suomessa ihmiset odottais hiljaa mitä seuraavaksi tapahtuu. :D

 

Sitten tuolla musikaalissa tuli esiin yksi asia, mitä olen täällä miettinyt menneellä viikolla. Musikaalin melko alkuvaiheilla heitettiin kommentti, ettei naisista ole muuhun kuin voileipien tekoon, ettei nainen voisi menestyä tai olla uskottava jossain sellaisessa mitä miehet tekee. Se sai yleisössä aikaan valtavan buuaus-reaktion! Niin kova-äänisen että musikaalin kohtaus keskeytyi hetkeksi. Lisäksi luin kampaajalla lehteä, jossa oli kolmen sivun juttu siitä, miten nainen voi tienata ja mies voi hoitaa kotia sekä lapsia. Jutun tyyli oli hyvin valistava, siinä hoettiin sitä kuinka mies hakee lapsen koulusta, laittaa ruokaa ja se on IHAN OK. Olemme silti onnellisesti naimisissa! Lisäksi siinä oli tilastoja siitä, miksi maltalaiset naiset eivät käy töissä. Tuntuu jännältä, että täällä käydään taistoa miesten ja naisten välillä sellaisesta asiasta, joka on Suomessa käyty jo 100 vuotta sitten? Ollaan kuitenkin edelleen Euroopassa, joten mielenkiintoista huomata tällaisia eroja maiden välillä.

 

Viikonvaihdettani varjosti tämä tulehtunut peukaloni, se oli niin punainen ja tulinen ja kippee! Nyt antibiootit tehoaa ja turvotus pikkuhiljaa laskee, muttei sormi silti näytä vieläkään ihan normaalilta, vaan läheltä jo liippaa! Maanantaina tulehdus pääsi vielä leviämään laajemmalle, koska täällä oli jälleen kerran kansallinen vapaapäivä ja AEGEE-järjestön järjetämä HIKE & free BBQ! Joten sinne tietenkin oli päästävä, vaikkei se ihan hirmuista patikointia ollutkaan, koska suurimmaksi osaksi käveltiin autotiellä. Käytiin myös luolassa, joka on merkittävä Maltalle, sillä sieltä on löydetty varhaisimpia todisteita ihmiselämästä tällä saarella, waau! Sen luolan pelottavin juttu oli kyllä ampiaiset, joita oli paljon. Vaan Hiken aikana, minäpä näin ekaa kertaa ns. metsää Maltalla! Upeita maisemia muutenkin, joista saatte nauttia kuvien kautta. Vaan BBQ olisi pitänyt organisoida niin paljon paremmin, mutta onneksi ruoka oli sentään hyvvää! Ehkä myös siksi, kun olit nälässä viisi tuntia? Sää oli upea ja päivä mahtava!

Se pieni metsä... :D

Tiistaina sainkin kokea terveydenhoitopalvelujen toimivuuden Maltalla. En tiedä kuinka pahaksi sormeni olisi muuttunut, jos en olisi lääkäriin mennyt. Health Center löytyi Gzirasta ja se oli ilmainen, piti vaan näyttää maltese ID-card. Odottamaan toki joutui, melkein kaksi tuntia, kun yksi nainen vielä etuili minua ovelasti. Vaan kun menin lääkäriin ja näytin peukaloani, ja yritin kertoa miten se on levinnyt kokoajan alaspäin, se vaan kirjoitti minulle reseptin ja antoi antibiootit, eikä sen kummemmin kuunnellut. Onneksi ne lääkkeet ovat alkaneet nyt todenteolla vaikuttaa ja taitaa se tulehdus tästä lähtee. Se resepti oli niin epävirallinen verrattuna Suomeen, valkoinen paperi, jonka läpi kyl näkyi vesileima... ja siihen se kirjoitteli käsin jutut ja iski leiman. Kyllä sillä antibiootit irtosi.

Pitää olla todistusaineistot... vaan ihan kauheen näköinen tuo kyllä on/oli!

No, sitten kun sain sormitulehdusken hallintaan, taisin kohdata kylppärissäni pahimman pelkoni.

HUOOH. Mää en ala sitä kun kaikki ötökät herrää, mun psyyke ei kestä sitä että vessassa hengaa 10cm pitkiä ruskeita jottain matoja. Puistattaa vieläkin! Onhan se kiva vaihdossa ollessa oppia itsestään uusia asioita, kuten sen että saat paniikkikohtauksen kun törmäät tähän jättimäiseen ötökkään uudestaan seuraavana iltana. En ole vieläkään toipunut tapahtuneesta, sillä pelkään mennä mun vessaan. Tavallaan ihan naurettavaa... :D Kun soitin vuokranantajalle asiasta, sen ensimmäinen kommentti oli se, mihin ne vissiin vetoaa AINA täällä Maltalla! ”Well, IT'S MALTA, we have bugs here…” Kyllä se sitten otti mut enemmän tosissaan kun vähän kuvailin tilannetta tarkemmin. Minulla on kuva kyseisestä otuksesta, mutten tahdo itse katsoa sitä... joten ette tekään.

Sitten se kolmas vähemmän hauska juttu on se, että mun kylppäri on ihan homeessa. Se haisee ja katon nurkat on ihan harmaana. En tajua kuka rakentaa kylppäristä umpion? Onhan siellä ikkuna, mutta asun alimmassa kerroksessa ja pihallani on korkeat seinät niin ei se tuuli pääse sisään eikä ilma kunnolla vaihdu senkään puolesta. Vuokranantajani tulee maanantaina käymään ja meinaan kyllä olla kovana, maksan tästä asunnosta niin paljon että jotakin tasoa tältä pitäisi pystyä odottamaan! Joten Malta ei just nyt tunnu niin kivalta, koska ainut mitä asunnoltani halusin oli;, 1. siellä ole hometta, 2. eikä juokse ötököitä ja 3. minun olisi siellä hyvä olla. Nyt ei oo. Vaan luulenpa että nuo on liikoja odotuksia Maltalla oltaessa? Osaa arvostaa niitä Suomen asuntojakin taas vielä enemmän ja ihan tosissaan!

 Keskiviikkona kävin saksalaistytön kanssa kahvilla, ja käytiin syvällisiä keskusteluja kyllä! Torstaina taas sain huipussa suomalaisseurassa iiiihanan herkullisia ja hyviä korvapuusteja!  Oi että, vaikka pullataikina pötkö toi mieleen mun vierailevat matoset ja mitähän kaikkea, kiitos vain. :D Lisäksi  keskustelun aiheena olikin kaikenmaailman ötökät ja kauhuskenaariot torakoiden tulemisesta ensi kuussa. Huh. Enkä uskaltanut katsoa torakan kuvaa netistä. Onneksi isä ja äiti tulee tänne, ja isä voipi käydä mun puolesta taistoa niitä vastaan. Pitää etsiä kunnon myrkyt siltä varalta.

Herkkupullia nam!

Herkkukahvit! + musta on tullu ruokakuvaaja...

Perjantaina lähdin hollantilaisen tytön ja suomalaisen tytön kanssa Vallettaan syömään Cafe Jubileehen, ja se oli niin hyvä idea! Koska siellä oli livemusiikkia, jotka soittivat the BEATLESIA! Ihan parasta, ja minun salaatti oli erittäin hyvää! Siinä oli uppopaistettua Gozon juustoa! Ruokailun jälkeen mentiin katsomaan maltalaista bändiä, ja stand-up:ia! Jälleen kerran oli hieman erilaista kuin Suomessa… ainakin olin ymmärtänyt näin, että tämä bändi on ihan suosittu ja ne kuulemma ovat keikkailu Lontoossakin. Kukaan ei ollu lavan edessä, EI KUKAAN. Kaikki oli melko kaukana lavasta, ja juttelivat omiaan. Bändi oli enemmän taustamusiikkia. Bändikin vaan istui tuoleilla ja soittivat  cover-biisejä…kaikenlisäksi slovareita. Kyllä ne silti kuulosti hyvälle, mutta kun olin kuunnellu heidän omia biisejään YouTubesta niin oisin nyt halunnu kuulla vähän niiden omaa menevää musaa.
Ja olisin halunnut laittaa videota myös maltalaisesta stand-up komiikasta, mut ei se lataaminen oikein toiminu… meni kyl vitsit vähän ohi joo, yllättäen. :D Silti oli tosi kivaa.

Cafe Jubileen katto...

Salaattiherkku!

Red Electrick, se bändi

Lauantai oli sushi-päivä! Tämä kerta lähenteli kyllä sushi-övereitä jo… :D Minä vaan ostin semmoisia sushirullia, ja sitten ne leikkas ja niitä olikin aika paljon… varmaan 25 sushia ja 10 euroa. :D Sitten söimme sushit St Julian’sin rannalla ja aurinko paistoi niin ihanasti! Eilen oli muuten ensimmäistä kertaa lämmin myös varjossa, jeee! Ihanaa kun kelit lämpenee, vaan vähemmän ihanaa että kaikki ötökät herää… Mutta ehkä mä selviän. Pian mun vierailuputki alkaa ja luulen et mun turistimoodi mene taas päälle. Sitten toivon että Malta näyttää ihanammalle kuin aiemmin!

ähky-överi-sushi herkkuaa!

Tämä sunnuntai ei vois olla enempää sunnuntai. Nyt kun peukalokin antaa periksi, voisin kirjoittaa niitä postikortteja taas. Toivon todella että saan ensi viikolla esseiden aiheita, sillä haluaisin päästä jo hoitamaan näitä kouluhommia. Täällä on ihan ihmeellistä tämä opiskelu, ainakin näillä minun kursseilla… koska sitä opiskelua ei ole? Paitsi sitten kun ne esseet on saatava kokoon. Paitsi juuri nyt muistin että minunhan piti lukea huomiselle luennolle yksi teksti... menenpä sen pariin sitten seuraavaksi. :P

Tämä viikko on ollut huippukivaa ja huippukurjaa. Välillä vieläkin mun mieleen hiipii Suomen kesä, koska sitä mun on tullut niin kova ikävä, ja ihmisiä siinä kesässä! Katsotaan mille se tuntuu tuossa kuukauden päästä, onko kesää ikävä enää vai ei. Ensi viikolla ainakin uudet salaiset seikkailut odottavat! ;) Niistä sitten juttua pian… vaan oon jo ihan innoissani hihihii!